Avohuollon tukitoimet voivat olla varsin monimuotoisia. Lastensuojeluviranomainen tarjoaa silti
yleensä varsin kapea-alaista tukea, joka melkeinpä aina on perhetyötä. Se tarkoittaa sitä, että
perhetyöntekijäpari saapuu säännöllisesti perheen kotiin keskustelemaan vanhemman (vanhempien)
ja lapsen kanssa.
Monesti perhetyö koetaan lastensuojelun asiakkaiden keskuudessa ylimääräiseksi rasitukseksi.
Perhetyö kuluttaa perheen aikaa, jolloin kotityöt jäävät tekemättä ja ne pitää tehdä sen jälkeen, kun
perhetyöntekijät ovat poistuneet.
Todellisuudessa laki (lastensuojelulain 36 §, missä säädetään lastensuojelun avohuollon
tukitoimista) antaa varsin laajat mahdollisuudet viranomaiselle tuen järjestämiseen. Ellei
hyvinvointialueella ole omasta takaa järjestää tukea, voi viranomainen lain perusteella käyttää
varoja tukitoimien hankintaan vaikkapa yksityiseltä sektorilta. Lain 36 §:ssä säädetyt tukitoimet
ovat:
1) tukea lapsen ja perheen ongelmatilanteen selvittämiseen;
2) lapsen taloudellista ja muuta tukemista koulunkäynnissä, ammatin ja asunnon hankinnassa,
työhön sijoittumisessa, harrastuksissa, läheisten ihmissuhteiden ylläpitämisessä sekä muiden
henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisessä;
3) lapsen kuntoutumista tukevia hoito- ja terapiapalveluja;
4) tehostettua perhetyötä;
5) perhekuntoutusta; sekä
6) muita lasta ja perhettä tukevia palveluja ja tukitoimia.
Kohta 6 mahdollistaa siis varsin monimuotoisten tukitoimien järjestämisen. Mikäli perheen
tukeminen edellyttää vaikkapa vammaisen vanhemman auttamista kotitöissä (siivous, pyykkäys ja
tiskaus), niin silloin laki velvoittaa viranomaisen näitä tukitoimia järjestämään. Mikäli noudatetaan
lakia, viranomainen ei voi laiminlyödä tarpeellisten tukitoimien järjestämistä.
Lastensuojelun tarve aiheutuu sairaudesta
Monesti vanhemman tai lapsen sairauden tai vamman vuoksi perheellä on vaikeuksia selviytyä.
Miten tällaisessa tilanteessa hyvän sosiaalityöntekijän, joka noudattaa hänelle suotuja oikeuksia,
tulisi siis toimia? Terveydenhuoltolain 69 §:ssä säädetään:
Jos lastensuojelun tarve johtuu riittämättömistä terveydenhuollon palveluista, lapselle ja hänen
perheelleen on sen estämättä, mitä hoitoon pääsystä 51, 51 a–51 c, 52 ja 53 §:ssä säädetään,
järjestettävä viipymättä lapsen terveyden ja kehityksen kannalta välttämättömät terveydenhuollon
palvelut.
Eli lapsen elinolosuhteiden vaarantuessa hänen perheensä riittämättömien terveydenhuollon
palvelujen vuoksi, on lastensuojelun järjestettävä riittävät terveydenhoitoon tarvittavat palvelut.
Mikäli julkiselta puolelta näitä palveluita ei ole saatavilla, antaa laki lastensuojelulle oikeuden niitä
hankkia vaikkapa yksityiseltä puolelta.
Avohuollon tukitoimiin on rahaa löydettävissä
Mikäli vedotaan siihen, ettei ole rahaa hankkia kaikkia mahdollisia avohuollon tukitoimia, niin tämä
väite kumoutuu sillä, että huostaanotto maksaa paljon enemmän kuin avohuollon tukitoimien
järjestäminen. Ollessani itse aikoinani lastensuojelun sosiaalityöntekijä yhden lapsen yhden
kuukauden pitäminen sijaishuoltopaikassa maksoi 10 000 euroa. Tämä oli kohta kymmenen vuotta
sitten, joten kustannukset ovat siitä vain nousseet.
