Ollessani vuosina 2017-2018 lastensuojelun sosiaalityöntekijänä jouduin lukuisien outojen juttujen kohteeksi. Ja tässä vaiheessa jo totean, että lainrikkomukset eivät kyseisessä virastossa olleet läheskään niin pahoja, kuin mihin olen törmännyt lakimiehenä lastensuojelujuttuja hoitaessani.
Eräs äiti oli tehnyt 2 lasta kahden eri pakolaismiehen kanssa (oli kuitenkin yksinhuoltaja). Ensimmäinen lapsi oli ilmeisen vahingossa tippunut sängyltä (kierähdellyt sillä pari kertaa) ja tippunut lattialle. Ei osoitettavissa olleita vahinkoja, mutta lapsi otettiin huostaan ja virastossa odotettiin (hyvin hitaasti valmistuvaa) poliisitutkintaa, jotta voitiin päättää, voidaanko lapsi palauttaa äidille.
Toisen lapsen osalta lastensuojelun vastaava oli tehnyt päätöksen, että joko äiti suostuu menemään ensi- ja turvakotiin tarkkailtavaksi tai lapsi otetaan huostaan synnäriltä. Niinpä äidillä ei vaihtoehtoja ollut.
Sain tapauksen hoitooni ensimmäisten päivien aikana, kun viraston puhelinvaihde ohjasi soiton jostain syystä minulle (ilmeisesti katsoivat vain jonkun vapaan numeron). Äiti oli pyytänyt päästä kotikaupunkiinsa (hänet oli sijoitettu lähes 150 km:n päähän kodistaan) tutun lääkärin, joka tunsi hänen vaivansa, luokse tutkittavaksi. En tuntenut juttua ja koko homma tuntui omituiselta (miksi pyytää lupa, kun äiti ei ollut vanki?), joten pyysin vastaavan puhelimeen. Tämä huutamaan puhelimeen, että äiti ei saa tulla kotikaupunkiinsa, vaan hänen pitää mennä sijoituskaupungissaan lääkäriin vartijan vartioimana.
Otin jutun hoitaakseni, koska homma tuntui tosi oudolta. Kävin ensi- ja turvakodissa kahdesti ja siellä äitiä kehuttiin erinomaiseksi äidiksi. Niinpä siinä vaiheessa, kun vastaava lähti lomalle (teki harvinaisen kalliita kaukomatkoja), päästin äidin ja lapsen kotiinsa (siinä säästyi noin 10 000 euroa veronmaksajien rahoja per kuukausi), mutta vastaavaa lepytelläkseni järjestin äidille perhetyön kotiin joka arkipäiväksi.
Vastaava palasi kaukomatkalta ja totesi, että ”täällä on tapahtunut muutoksia”.
Minulle kerrottiin, että vastaava vihaa henkilökohtaisesti kyseistä yksinhuoltajaäitiä. Vastaava myös haukkui minulle jatkuvasti ulkomaalaisia matuiksi eli maahantunkeutujiksi, mikä on lähinnä fasistien käyttämä termi. Niinpä vastaavan vihassa oli henkilökohtaista vihaa kyseistä äitiä kohtaan ja lisäksi viha lapsen isää kohtaan.
Ei kestänyt kauankaan, kun äidistä alkoi tulla nimettömiä lastensuojeluilmoituksia. Käsin kirjoitettuja, kuin suoraan oppikirjasta otettuja, suorastaan erinomaisia kirjoituksia, mutta ne pitivät sisällään täysin sepitteellisiä kertomuksia, huhuja ja juoruja. Kävin jokainen ilmoituksen henkkoht tarkistamassa, eikä niissä ollut mitään perää.
Yksi perheen kotipalvelutyöntekijä teki lastensuojeluilmoituksen, että äidillä on kotona paljon tyhjiä oluttölkkejä (eli siis ryyppää). Kävin senkin tarkistamassa ja äiti kertoi keräävänsä tyhjiä pulloja ja tölkkejä kadulta, koska on köyhä (äiti ei koskaan ollut kännissä, eikä muuta – näin häntä hyvin usein).
Lopulta vastaava kutsui minut puhutteluun – en ollut kuulemma ryhtynyt toimenpiteisiin lastensuojeluilmoitusten perusteella. Vastasin, että ”mitä pitäisi tehdä, kun ei ole mitään syytä epäillä äitiä mistään?” Sanoin toimivani virkavastuulla ja se sitoo minua, ei muu.
Vastaava totesi, että minun pitää nyt ryhtyä toimenpiteisiin, mutta ei tarkentanut mihin. Toimenpide oli virastossa itsestään selvä käsite eli huostaanotto, mihin en tietenkään ryhtynyt.
2 viikon kuluttua sain potkut ja pääsin mustalle listalle koko maassa. Sen jälkeen ei ollut mitään mahdollisuuksia päästä sosiaalivirastoon töihin.
