Sosiaalityöntekijöille on asetettu eettiset ohjeet, joiden mukaan heidän tulisi toimia.
Sosiaalityöntekijöiden ammattiliiton Talentian julkaisussa ”Arki, arvot ja etiikka – Sosiaalialan
ammattihenkilön eettiset ohjeet” todetaan muun muassa: ”Ammattietiikka on lakia laajempi käsite,
koska se ohjaa koko ammatillista toimintaa ja siihen liittyviä ratkaisuja valintoineen”.
Olen itse suorittanut sosiaalityöntekijän pätevyyden ja ollut töissä lastensuojelussa. Sosiaalityön
opinnoissa keskeinen ydin oli se, että sosiaalityöntekijän tehtävänä on tukea asiakastaan ja edistää
hänen voimaantumistaan selvitä arkielämän ja juhlankin haasteista. Mennessäni töihin
lastensuojeluun en huomannut, että virastossa olisi millään tavalla noudatettu tätä
sosiaalityöntekijän perusohjetta.
Tunteiden ilmaiseminen johtaa rankaisuun
Ensimmäinen eettisten ohjeiden osa on, että asiakkaalla on oikeus ilmaista tunteitaan ja kielteisiä
kokemuksiaan. Lastensuojelussa tunteiden ja kielteisten kokemusten osoittaminen tulkitaan siten,
että henkilö ei ole tasapainoinen ja hän lisäksi vastustaa sosiaalityöntekijän valtaa.
Huostaanottohakemuksissa ja muissa lastensuojeluviranomaisen päätöksissä keskeisessä osassa on
monesti se, ettei vanhempi halua tehdä yhteistyötä lastensuojelun kanssa. Tämä on jopa peruste
huostaanotolle.
Vanhemman haluttomuus tehdä yhteistyötä lastensuojelun kanssa tarkoittaa käytännössä aina sitä,
että vanhempi kritisoi sosiaalityöntekijää eli osoittaa kielteisiä kokemuksiaan. Kun kielteisten
kokemusten osoittamisen hyväksyminen on ensimmäinen sosiaalityöntekijän eettisistä ohjeista,
rikkovat sosiaalityöntekijät räikeästi omia eettisiä ohjeitaan, kun he tulevat lastensuojelun
kenttätyöhön.
Toinen eettisten ohjeiden kohta on, että sosiaalityöntekijän pitää luoda arvostava vuorovaikutus ja
luottamus asiakkaaseensa. Kolmas eettinen ohje on edistää asiakkaan itsemääräämisoikeutta ja
osallisuutta.
Olen ollut lukuisissa kuulemisissa vanhemman ja sosiaalityöntekijän välillä. Sosiaalityöntekijät
hyvin yleisesti painostavat voimakkaasti vanhempaa ja esittävät hänelle toimintamääräyksiä, joista
ei voi kieltäytyä. Mitään arvostavaa vuorovaikutusta tämä ei edusta. Luottamusta
vanhempien/lasten ja sosiaalityöntekijöiden välillä en ole havainnut syntyneen kuin
poikkeustapauksissa.
Lastensuojelu keskittyy vikojen etsintään
Neljäntenä ohjeena on jokaisen ihmisen ainutlaatuisen kokonaisuuden huomioon ottamisen. Viides
kohta on ihmisen voimavarojen ja vahvuuksien huomioiminen. Seitsemäs kohtaa painottaa
yhdenvertaisuutta, kahdeksas kohta edellyttää epäoikeudenmukaisten toimintatapojen ja käytäntöjen
vastustamista ja yhdeksäs kohta syrjinnän vastustamista sekä erilaisuuden hyväksymistä.
Lastensuojelussa sosiaalityöntekijän työn keskeinen osa tuntuu olevan etsiä asiakkaistaan vikoja.
Huostaanottohakemuksissa tämä näkyy ”vikojen” esiin kaivamisena jopa monien vuosien takaa.
Pahimmillaan huostaanottohakemukseen on otettu mukaan asiakkaan tekemät ”pahat teot” 14
vuoden takaa. Ikään kuin ihminen ei kykenisi millään tavalla muuttumaan. Lastensuojelun
toimintatavat ovat epäoikeudenmukaisia ja syrjiviä.
Kuudes kohta eettisissä ohjeissa on sallia asiakkaille oikeus osuuteen voimavaroista. Tosiasiassa
lastensuojelun sosiaalityöntekijät syövät asiakkaidensa voimavaroja, eivätkä lisää niitä millään
tavalla. Jatkuva vikojen etsintä johtaa ihmisen alistumiseen ja heikentymiseen voimaantumisen
sijasta.
Perhesuoja.fi voimaannuttaa
Lastensuojelussa vallitseva laiton ja etiikan vastainen asiaintila on pakottanut minutkin tämän
sivuston käynnistämiseen.
Jonkun täytyy voida voimaannuttaa asiakkaansa, jos sosiaalityöntekijät eivät sitä tee.
