Lastensuojelun huostaanottohakemuksissa vedotaan säännönmukaisesti joko lapsen tai vanhemman sairauteen, jotta voidaan ottaa lapsi huostaan.
Lastensuojeluviranomaista velvoittaa kuitenkin terveydenhuoltolain 69 § 2 momentti:
Jos lastensuojelun tarve johtuu riittämättömistä terveydenhuollon palveluista, lapselle ja hänen perheelleen on sen estämättä, mitä hoitoon pääsystä 51, 51 a–51 c, 52 ja 53 §:ssä säädetään, järjestettävä viipymättä lapsen terveyden ja kehityksen kannalta välttämättömät terveydenhuollon palvelut.
Eli: jos lapsella tai hänen perheenjäsenellään on jokin SAIRAUS TAI VAMMA, joka aiheuttaa lastensuojelun tarpeen, pitää viranomaisen viipymättä järjestää välttämättömät terveydenhuollon palvelut.
Poikkeuksetta viranomainen ei näitä välttämättömiä terveydenhuollon palveluita ole järjestänyt, vaan ryhtynyt vain suoraan huostaanottoon.
Jos viranomainen esittää väitteen, että vanhemman päihteidenkäyttö aiheuttaisi lapselle niin vakavan vaaran, että lapsi on pakko ottaa huostaan, pitää viranomaisen osoittaa, että
a) päihteidenkäyttö tosiaan aiheuttaa vaaran (Suomessa ei ole kieltolakia, eikä vanhemman saunaolut aiheuta lapselle vaaraa, vaikka lastensuojeluviranomainen niin väittääkin)
b) järjestää tarpeellinen päihdekuntoutus.
Yleensä tällaista vakavaa vaaraa aiheuttavaa päihteiden käyttöä ei ole, vaan jokainen pisara olutta/viiniä katsotaan vakavaksi vaaran aiheuttamiseksi.
Toisaalta päihdekuntoutusta ei järjestetä, vaan sosiaalityöntekijä määrää vanhemman menemään itse päihdetesteihin/-kuntoutukseen.
Vanhempi ei tähän kykene, koska päihde- ja mielenterveyspalvelut ovat käytännössä aina olleet Suomessa aliresurssoidut ja yleensä lääkäri/sairaanhoitaja toteaa, ettei päihdekuntoutukselle ole tarvetta.
Sen sijaan lakia noudatettaessa (perustuslaki määrää viranomaisen noudattamaan lakia TARKASTI) on viranomaisen velvollisuutena järjestää vaikkapa päihdekuntoutus ja maksaa se.
