Monesti lapset ja nuoret kokevat, että lastensuojeluviranomaiselle he ovat vain pelinappuloita, joita
voidaan kuljetella edestakaisin, eikä heillä myöskään ole oikeutta sanoa omaa mielipidettään – tai
vaikka heitä kuultaisiinkin, ei heidän mielipidettään oteta huomioon. Lastensuojelun
sosiaalityöntekijät katsovat, että lapset ja nuoret eivät tiedä omaa parastaan, vaan sosiaalityöntekijät
tietävät sen lasten ja nuorten puolesta. Tämä käsitys tulee jatkuvasti ilmi mm.
huostaanottohakemuksista.
Käsitys on kuitenkin väärä – niin lain kuin sosiaalityöntekijöiden omien eettisten ohjeidenkin
perusteella.
Eettisten ohjeiden mukaan sosiaalityöntekijän tulee edistää asiakkaansa voimaantumista ja
mahdollisuutta ottaa elämä omiin käsiinsä. Nykyinen lastensuojelun työskentely on tälle keskeiselle
periaatteelle kuitenkin täysin vastakkainen.
Lain mukaan taas (lastensuojelulain 5 §) lapsen ja nuoren omalle käsitykselle pitää
lastensuojeluasioiden käsittelyssä panna erityistä painoarvoa. Sosiaalityöntekijät joutuvat jatkuvasti
myöntämään, että lapset lähtökohtaisesti haluavat asua kotonaan ja myös ilmoittavat tämän
lastensuojeluviranomaiselle. Niinpä sosiaalityöntekijän tulisi kyetä osoittamaan erityisen vahvat
perustelut sille, miksi lastensuojeluasioissa silti toimitaan lapsen/nuoren oman mielipiteen
vastaisesti. Yleensä tätä asiaa ei huostaanottohakemuksissa käsitellä lainkaan.
Toki on mahdollista, että nuori itse haluaa tulla huostaanotetuksi. Olen yhdessä tapauksessa
toiminut tällaisen lapsen oikeudellisena avustajana oikeudenkäynnissä. Lastensuojeluviranomainen
myönsi tuolloin oikeudenkäynnissä, että on erittäin harvinaista, että lapsi/nuori kannattaa
huostaanottoa.
Nuoren oikeus oikeusavustajaan
Lastensuojelulain mukaan 12 vuotta täyttänyt lapsi/nuori voi ottaa oman oikeudellisen avustajan,
joka auttaa häntä huostaanoton vastustamisessa ja valitusten teossa.
Monesti siis huostaanotto-oikeudenkäynnissä vanhemmalla on oma lakimiehensä ja nuorella oma
lakimiehensä. Parhaassa tapauksessa he molemmat toimivat samansuuntaisesti.
Koska lapsi on lähes aina tuloton, saa hän käytännössä automaattisesti oikeusapua oikeudellisen
avustajan palkkion maksamiseen. Avustaja hakee oikeusavun lapsen puolesta.
Valitukset sijaishuoltopaikassa olon aikana
Koska lapsen/nuoren sijoittaminen sijaishuoltopaikkaan (laitokseen tai perheeseen) rikkoo lapsen
oikeutta yksityisyyteen, liikkumisvapauteen ja oikeuteen olla omien vanhempien/huoltajien
huollossa, on 12 vuotta täyttäneellä lapsella oikeus valittaa sijaishuoltopaikkaan sijoittamisen
aikana tapahtuvista asioista alkaen kiireellisestä sijoituksesta ja kiireellisen sijoituksen jatkamisesta.
Sijaishuoltopaikassa olon aikana:
a) lapsen ja tämän läheisten välille voidaan asettaa yhteydenpidon rajoitus
b) lapsen hallussa olevia aineita ja esineitä voidaan ottaa haltuun
c) lapselle lähetettävä lähetys (esim. postipaketti) voidaan jättää luovuttamatta lapselle
d) lapsen liikkumavapautta sijaishuoltopaikan ulkopuolella voidaan rajoittaa esimerkiksi
määräämällä hänelle ”päällystakki” sinä aikana, kun hän on ulkona
e) lapsi voidaan eristää muista
f) lapsi voidaan määrätä esimerkiksi katkaisuhoitoon.
Näistä kaikista asioista lapsi voi valittaa hallinto-oikeudelle. Lapsi/nuori voi toki tehdä valituksen
itsekin ja vaikka sijaishuoltopaikan henkilökunnan avustamana, mutta järkevintä on tehdä valitus
asiantuntevan lakimiehen kanssa. Lakimies hakee työnsä maksamiseksi oikeusavun
oikeusaputoimistolta eli lapsen ei tarvitse näistä palveluista maksaa.
