Lastensuojeluviranomaisen toiminta aiheuttaa kansantaloudelle merkittävää haittaa – perheet eivät uskalla tehdä lapsia, kun pelkäävät viranomaisen ottavan lapset huostaan. Ja kun perheillä on vaikeuksia, ei viranomaiselta saa mitään todellista apua, kun ”tuki” on hyödytöntä ja jaarittelevaa perhetyötä – missä koko ajan on pelkona, että jos perhetyö antaa perheestä negatiivisen lausuman, voi lapsi joutua hyvinvointialueen huostaan.
Se sosiaalityö, mitä minä opiskelin Tampereen yliopiston Porin yksikössä, antoi sosiaalityöstä aivan toisenlaisen kuvan. Sosiaalityöntekijän tehtävänä on voimaannuttaa asiakastaan, kulkea hänen rinnallaan tukien ja toimien asiakkaan asianajajana (ei oikeudellisessa merkityksessä, vaan auttaen häntä esim. muissa viranomaisissa asioinnissa).
Kun päädyin sosiaalityöntekijäksi (olen ollut lastensuojelun lisäksi maahanmuuttajatyössä ja aikuissosiaalityössä), kuva sosiaaliviraston arjesta oli jotain aivan muuta kuin se, mitä yliopistossa opetettiin. Erityisesti lastensuojelussa keskeistä oli viranomaisen ylivalta suhteessa perheisiin – perheet olivat pikemminkin vihollinen, jota vastaan taisteltiin, eikä heille järjestetty todellista apua käytännössä ikinä.
Kaikki tiesivät virastossa, ettei perhetyö tarjonnut asiakkaille sellaista tukea, mitä he olisivat tarvinneet. Kun kerran yhdelle perheelle annettiin kotipalvelutyötä, oli kotipalvelutyöntekijän ensisijainen tehtävä etsiä perheestä jotain moitittavaa (sellaiseksi löytyivät tyhjät oluttölkit, joita köyhä äiti oli hädässään keräillyt kaduilta saadakseen hiukan rahaa).
Eräs perhe, joka olisi oikeasti tarvinnut apua asumisen suhteen, asui ostamassaan täysin täyteen pakatussa ja ison remontin tarpeessa olevassa omakotitalossa siten, että jokaisessa huoneessa nukkui 2-3 ihmistä. Tämä näkyi lasten tuskassa, kun nämä olivat kirjoitelleet seiniin hävyttömyyksiä (lain mukaan, kun lastensuojelun tarve aiheutuu puutteellisista asumisoloista, pitää kunnan/hyvinvointialueen järjestää perheelle vaikka uusi asunto). Perheen yhdellä lapselle järjestettiin ratsastusterapiaa (ihan hauskaa, mutta kun ongelmana oli erittäin ahdas asunto, olisi pitänyt auttaa perheen perustarpeiden järjestämisessä kuntoon).
