Jatkuvasti tulee lastensuojelun todellisuudesta vastaan tapauksia, joissa sosiaalityöntekijät ovat määränneet yhteydenpidon rajoituksia päälle lähinnä mukavuussyistä – vanhempi ja/tai lapsi vastustaa sijoitusta ja huostaanottoa, joten heille kannattaa tämä kostaa, että vastustaminen loppuisi. Niinpä keksitään joitain hyvin mielikuvituksellisia perusteita yhteydenpidon rajoittamiseksi. Varsin usein perusteissa toistuu se, että yhteydenpitoa pitää rajoittaa, koska vanhempi tai lapsi kritisoi lastensuojelun toimintaa. Tämähän on kuin suoraan diktaattorin oppikirjasta!
Jos mennään lain mukaan, niin lastensuojeluviranomaisen tehtävänä on edistää perheen jälleenyhdistämistä ja tässä tarkoituksessa tapaamiset lapsen ja vanhempien välillä ovat tärkeät.
Kansainväliset ihmisoikeussopimukset takaavat perheelle oikeuden yksityisyyden suojaan. Tämä oikeus pysyy, vaikka lapsi olisi sijoitettuna tai huostaanotettuna. Vanhemman ja lapsen välistä yhteyttä ei kansainvälisen lain mukaan saa estää.
Lastensuojelulain 61 a §:ssä säädetään muun muassa seuraavaa:
Tämän luvun mukaisia rajoituksia saadaan käyttää vain, jos:
….
2) rajoitus on lapsen hoidon ja huolenpidon tai sijaishuoltoon johtaneen päätöksen tarkoituksen toteuttamisen kannalta perusteltu ja tarkoitukseen sopiva
3) rajoituksen käyttäminen on välttämätöntä lapsen oman taikka muiden henkilöiden terveyden vakavan vaarantumisen vuoksi, ruumiillisen koskemattomuuden turvaamiseksi taikka merkittävän omaisuusvahingon ehkäisemiseksi;
4) rajoitus on oikeassa suhteessa suojeltavaan etuun nähden.
Lastensuojelulain 62 §:ssä säädetään mm. seuraavaa:
Sijaishuollossa olevan lapsen oikeutta pitää yhteyttä vanhempiinsa tai muihin hänelle läheisiin henkilöihin saadaan 63 §:ssä tarkoitetulla päätöksellä rajoittaa, … ja jos:
1) yhteydenpito vaarantaa lapsen sijaishuollon tarkoituksen toteuttamisen ja rajoittaminen on lapsen hoidon ja kasvatuksen kannalta välttämätöntä; tai
2) yhteydenpidosta on vaaraa lapsen hengelle, terveydelle, kehitykselle tai turvallisuudelle; tai
3) rajoittaminen on välttämätöntä vanhempien tai perheen muiden lasten, perhekodin tai laitoksen muiden lasten tai henkilöstön turvallisuuden vuoksi
4) 12 vuotta täyttänyt lapsi vastustaa yhteydenpitoa; sama koskee myös 12 vuotta nuorempaa lasta, jos hän on niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa voidaan kiinnittää huomiota.
Päätökset yhteydenpidon rajoituksista tulee tehdä näiden lain säännösten perusteella. Mikäli siis yhteydenpidosta on vakavaa haittaa, voidaan yhteydenpitoa ryhtyä rajoittamaan. Ei muuten.
