Kiireellistä sijoitusta voi tietyillä edellytyksillä jatkaa vielä seuraavat 30 vuorokautta. Päätöksen
pitää tällöin tehdä vastuusosiaalityöntekijän esimies, muussa tapauksessa päätös on automaattisesti
pätemätön.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden keskuudessa vallitsee käsitys, että kiireellistä sijoitusta voi
suurin piirtein automaattisesti jatkaa seuraavat 30 vuorokautta. Siksi perusteet kiireellisen
sijoituksen jatkamiselle ovat yleensä luokkaa ”halutaan edelleen turvata lapsen turvalliset
elinolosuhteet”.
Kiireellistä sijoitusta ei kuitenkaan voi jatkaa siksi, että ”lapsen turvalliset elinolosuhteet täytyy
varmistaa”, vaan perusteet jatkamiselle voidaan lukea lastensuojelulain 38 a §:stä:
Jos 30 päivää ei ole riittävä aika lapsen huostaanoton tarpeen selvittämiseksi tai riittävien
tukitoimien kartoittamiseksi 13 §:n 2 ja 3 momentin mukaan määräytyvä viranhaltija voi tehdä
päätöksen lapsen kiireellisen sijoituksen jatkamisesta enintään 30 päivällä edellyttäen, että:
1) tarvittavista lastensuojelutoimenpiteistä ei ole mahdollista päättää ilman lisäselvityksiä;
2) välttämättömiä lisäselvityksiä ei ole mahdollista saada 30 päivässä kiireellisen sijoituksen
alkamisesta; ja
3) jatkopäätös on lapsen edun mukainen.
Tämä tarkoittaa sitä, että sosiaalityöntekijän velvollisuutena on kiireellisen sijoituksen (ensimmäiset
30 vrk) aikana selvittää, onko lasta syytä hakea hyvinvointialueen huostaan, taikka onko perhettä
mahdollista tukea avohuollon tukitoimin.
Kiireellisen sijoituksen aikana ei sosiaalityöntekijöillä tunnu olevan mitään kiirettä ryhtyä
selvittämään huostaanoton tarpeellisuutta, eikä ainakaan avohuollon tukitoimia. Asioita
viivytellään, vaikka se yleensä johtaa kiireellisen sijoituksen jatkopäätökseen ja näin muodoin myös
lapsen vapaudenriiston jatkumiseen toiselle kuukaudelle. Jatkopäätös ei voi olla perusteltu, mikäli
se aiheutuu sosiaalityöntekijän laiskuudesta eli haluttomuudesta ryhtyä välittömästi selvittämään
huostaanottoa vs. avohuollon tukitoimia.
Viimeistään kiireellisen sijoituksen jatkamisen aikana lastensuojeluviranomaisen täytyy jättää
huostaanottohakemus hallinto-oikeudelle tai päästää lapsi takaisin kotiinsa.
Kiireellisen sijoituksen jatkopäätös
Kiireellinen sijoitus
Julkaistu
26 elokuun 2025
Jaa artikkeli
Ajankohtaiset artikkelit
Perhesuojan asiantuntevat artikkelit perheille
Huostaanotto
Huostaanottohakemus voidaan aina peruuttaa
Vajaan kuukauden sisään on asiakkailleni tullut tieto jo kahdesta luovutusvoitosta lastensuojelukeisseissä. Viranomainen on päättänyt näissä tapauksissa vetää hakemuksensa pois hallinto-oikeudesta. Monesti lastensuojelun sosiaalityöntekijät sanovat asiakkailleen, että he eivät voi tehdä huostaanottohakemukselle mitään, vaikka huostaanoton perusteet olisivatkin jo päättyneet. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, kuten edellä mainitut kaksi tapausta osoittavat. Viranomainen voi aina vetää hakemuksensa pois
Lastensuojelun asiakkuus
Lainmukaiset perusteet huostaanotolle puuttuvat lähes aina
Kyselin tuossa taannoin somessa, minkälaiset perustelut tulisi olla lasten huostaanotolla. Varsin yksimielisesti todettiin, että lasten kaltoinkohtelu, perheeseen vaikuttava päihteiden käyttö, rikollisuus, jne. Tämä on aivan oikein. Se, mikä lukijoille todennäköisesti tulee yllätyksenä, on se, että tällaisia keissejä ei käytännössä ikinä ole oikeudessa. Huostaanotossa vedotaan yleensä vanhemman uupumiseen, kyvyttömyyteen hoitaa lapsia ja esimerkiksi siihen, että lapsi
Yhteydenpidon rajoitus
Yhteydenpidon rajoituksia ei voi laittaa päälle muuten vain, perheellä on oikeus tavata toisiaan ja pitää toisiinsa yhteyttä
Jatkuvasti tulee lastensuojelun todellisuudesta vastaan tapauksia, joissa sosiaalityöntekijät ovat määränneet yhteydenpidon rajoituksia päälle lähinnä mukavuussyistä – vanhempi ja/tai lapsi vastustaa sijoitusta ja huostaanottoa, joten heille kannattaa tämä kostaa, että vastustaminen loppuisi. Niinpä keksitään joitain hyvin mielikuvituksellisia perusteita yhteydenpidon rajoittamiseksi. Varsin usein perusteissa toistuu se, että yhteydenpitoa pitää rajoittaa, koska vanhempi tai lapsi kritisoi lastensuojelun toimintaa.