Käytännössä lastensuojelun asiakkuus alkaa aina lastensuojeluilmoituksesta. Viranomainen voi toki
itsekin havainnoida tilanteita ja sen perusteella käynnistää lastensuojelun asiakkuuden.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijän velvollisuutena on selvittää kaikki ilmoitukset (tehdä
palvelutarpeen arviointi) – olivatpa ne millaisia tahansa. Toki viranomaisella on aina harkintaoikeus
siihen, onko ilmoitus ilmeisen väärä ja tehty esimerkiksi puhtaasti toisen
vahingoittamistarkoituksessa, jolloin ilmoitus kuitataan toteamalla kirjallisesti, että ilmoitus ei
ilmeisen tarpeettomana johda toimenpiteisiin.
Itse toimin aikoinani vuosien 2017–2018 aikana lastensuojelun sosiaalityöntekijänä (olen
lakimiehen lisäksi pätevä sosiaalityöntekijä) ja suhtauduin kaikkiin nimettömiin
lastensuojeluilmoituksiin erityisen suurella varovaisuudella. Tämä periaate ei koske läheskään
kaikkia sosiaalityöntekijöitä. Jopa lastensuojeluoikeudenkäynneissä nimettömiä ilmoituksia
käytetään ”todisteena” tarpeelle ottaa lapsi huostaan.
Kuka voi tehdä lastensuojeluilmoituksen?
Tosiasiassa kaikki voivat tehdä lastensuojeluilmoituksen, sillä lainsäätäjän ajatuksena on ollut, että
lapsen etu vaatii, että voidaan tehdä myös nimettömänä ilmoituksia. Tällöin ilmoittajan ei tarvitse
pelätä henkilön, kenestä ilmoitus on tehty, kostoa. Tämän jälkeen sosiaalityöntekijä tekee
puolueettomasti selvityksen asiasta ja arvioi omalla vahvalla ammattitaidollaan, onko ilmoituksessa
perää (tekee palvelutarpeen arvioinnin) ja edellyttääkö se toimenpiteitä, kuten
lastensuojeluasiakkuuden aloittamisen.
No, monet ovat luonnollisesti huomanneet, että lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ammattitaito
ei välttämättä ole kovin korkealla tasolla (toki poikkeuksiakin aina on). Tämä luonnollisesti johtuu
myös siitä, että sosiaalityöntekijän yliopistokoulutus ei pidä sisällään psykologian, eikä
terveydenhuollon opintoja, eikä juuri lainkaan oikeustieteellisiä opintoja (lastensuojelulakia ei
käytännössä edes avata sosiaalityöntekijän opintojen aikana).
Isolla joukolla viranomaisia ja työntekijöitä on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus tiettyjen
kriteerien täytyttyä. Lasten ja perheiden kanssa työskentelevillä viranomaisilla ja lisäksi mm.
seurakunnilla ja uskonnollisilla yhdyskunnilla, iltis-kerhojen työntekijöillä, tullilla,
ulosottoviranomaisella, Kelalla ja rajavartiolaitoksella on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus.
Milloin lastensuojeluilmoitus pitää tehdä?
Lastensuojeluilmoitus pitää tehdä, jos edellä mainittujen tahojen työntekijä on tehtävässään saanut
tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma
käyttäytyminen edellyttää mahdollista lastensuojelun tarpeen selvittämistä.
Lailla asetetut kriteerit ilmoitusvelvollisuudelle ovat siis hyvin laveat. Kriteerit edellyttäisivät
kultakin työntekijältä kykyä ja koulutusta tietää, milloin lapsen hoidon ja huolenpidon tarve, lapsen
kehitystä vaarantavat olosuhteet tai lapsen käyttäytyminen ovat sillä tolalla, että ilmoitus pitää
tehdä.
Koska viranomaiselle on asetettu velvollisuus tehdä ilmoitus (sen laiminlyömisestä voisi teoriassa
seurata jopa rikossyyte heitteillepanosta), eikä viranomaisella tai muullakaan edellä mainitulla
työntekijällä ole kovin usein todellista kykyä arvioida, pitääkö ilmoitus tehdä vai ei, kyseiset
työntekijät tekevät mieluummin ilmoituksen, kuin ottavat riskin virkarikossyytteestä tai edes
johtajan nuhteluista. Tämä taas johtaa valtavaan määrään lastensuojeluilmoituksia, joista suurin osa
on joka tapauksessa perättömiä – tehtiinpä niitä tarkoituksellisen tahallisesti taikka ei.
Ilmoitusvelvoitteen piirissä olevien lisäksi on sitten valtava joukko muita ihmisiä, jotka saavat tehdä
ilmoituksia, jos haluavat. Ja riita-asioissa näitä haluajia voi olla hyvinkin paljon, kun ottaa
huomioon, että ilmoituksen voi tehdä joutumatta vastuuseen. Vastuukysymyksiä käsittelen toisessa
artikkelissa.
Syntymässä olevasta lapsesta voidaan tehdä ennakollinen lastensuojeluilmoitus. Lastensuojelulla on
velvollisuus ilmoittaa asiakkaanaan olevasta lapsesta toiselle hyvinvointialueelle, mikäli lapsi
muuttaa sinne. Eli kovin helppoa ilmoitusvelvollisuuden piiristä eroon pääseminen ei ole.
Asiakkuuden alkaminen
Lastensuojeluasiakkuus alkaa, kun sosiaalityöntekijä toteaa palvelutarpeen arvioinnin perusteella,
että:
1) lapsen kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä; taikka
2) lapsi käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään ja kehitystään; ja
3) lapsi tarvitsee lastensuojelulain mukaisia palveluja ja tukitoimia.
Jo ennen palvelutarpeen arvioinnin valmistumista lastensuojelun asiakkuuteen päätyy, mikäli lapsi
tarvitsee pikaisia toimia lapsen terveyden ja kehityksen turvaamiseksi. Mikäli lapselle ja tämän
perheelle annetaan lastensuojeluviranomaisen palveluita, kuten perhetyötä tai kiireellistä sijoitusta
(kiireellinen sijoituskin katsotaan palveluksi), alkaa asiakkuus myös jo silloin.
Vastuusosiaalityöntekijä
Lastensuojelun asiakkaana olevalle lapselle on nimettävä vastuusosiaalityöntekijä.
Sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuuden ollessa suuri on viranomaisen huolehdittava siitä, että pois
lähtevän vastuusosiaalityöntekijän tilalle on nimettävä uusi vastuusosiaalityöntekijä.
