Kuuleminen ei voi olla muodollisuus, vaan sillä pitää lain mukaan olla merkitystä asian ratkaisemiseksi

Ryhmä lapsia istuu tiiviisti vierekkäin ja valitsee värikkäitä tusseja kirkkaasta muovisäiliöstä, kädet kurottaen ja keskittyen taidetarvikkeisiin.

Olen lukuisia kertoja osallistunut lastensuojelun kuulemiseen. Kuuleminen pitää hallintolain mukaan järjestää aina, kun tehdään jokin päätös lastensuojelun asiakasta koskien. Kuultavalle pitää toimittaa etukäteen asiaan liittyvä materiaali ja hänellä pitää olla oikeus ottaa mukaan tukihenkilö (taikka lainopillinen avustaja). Lyhyesti sanottuna: kuultavalla pitää olla mahdollisuus perehtyä asiaan, jotta hän voi antaa kunnollisen vastauksen viranomaiselle.

Tosiasiassa nykyään kuultava yllätetään kuulemisessa tarjoamalla hänelle viime hetkellä iso pinkka papereita, joihin hänen pitäisi perehtyä muutamassa minuutissa. Tämä on täysin lainvastainen menettelytapa, mihin valvovien viranomaisten pitäisi selkeästi puuttua.

Hyvin monesti lastensuojeluviranomainen (sosiaalityöntekijä ja johtava sosiaalityöntekijä) aloittaa kuulemisen ilmoittamalla, että he esittelevät tehdyn päätöksen.

Tällainen toimintatapa on luonnollisesti täysin lainvastainen, koska kuulemisella pitää olla merkitystä asian ratkaisuun eli tehtävään päätökseen. Mitä merkitystä kuulemisella muka on, jos päätös on tehty jo ennen sitä?

Tehkää näistä tapauksista kanteluita eduskunnan oikeusasiamiehelle, jonka tehtävänä olisi puuttua vallitsevaan laittomaan olotilaan.

Keihin huostaanotot ja pakkotoimet kohdistuvat?

Ryhmä lapsia istuu tiiviisti vierekkäin ja valitsee värikkäitä tusseja kirkkaasta muovisäiliöstä, kädet kurottaen ja keskittyen taidetarvikkeisiin.

Ollessani lastensuojelussa sosiaalityöntekijänä otin huostaan yhden nuoren, joka oli diilannut ja käyttänyt huumeita viimeiset 4 vuotta (tästä on siis jo aikaa ja nuori on jo pitkän aikaa ollut aikuinen – en tiedä, missä on tällä hetkellä). Sovin asiasta vanhempien kanssa, jotka tekivät yhteistyötä – nuori oli jo jäänyt kiinni poliisin ratsiassa keskellä yötä mukanaan varsin raskauttavaa aineistoa.

Tämä sinänsä oli varsin selvää – nuori piti saada pois kadulta pahojaan tekemästä. Se, mihin halusin tässä kiinnittää huomiota, on lastensuojeluviraston aiempi toiminta ennen minua.

Virastossa oli tiedetty nuoren käyttäneet kannabista pitkän aikaa. Silti mitään ei ollut asialle tehty.

Miksi ihmeessä, kun samaan aikaan huostaan lähti tai yritettiin lähettää lapsia ja nuoria siksi, että heidän äitinsä oli viettänyt yhden yön putkassa, lapset olivat pari viikkoa lintsanneet koulusta, yhden vanhempi oli kerran läimäissyt lasta, nuori oli käyttäytynyt vallattomasti kotona, eikä ollut mennyt kouluun, vanhempaa epäiltiin vanhimman lapsensa laiminlyönnistä (ei ollut mennyt parin vuoden jälkeenkään syyttäjälle)???

Yksinkertainen selitys on se, että mitään ei tehty asialle, koska vanhemmat olivat alueensa hyväosaisia. Vain heikko-osaisiin ja köyhiin kohdistetaan yhteiskunnan kontrollijärjestelmän toimia…

Siksi minua yököttävät ne lastensuojelun kanssa tekemisissä olevien tekopyhät väitteet, että oikeilla perusteilla otetaan lapsia huostaan. Tosiasiassa niillä perusteilla, joilla köyhien lapsia otetaan huostaan, pitäisi jossain elämänsä vaiheessa jokainen suomalainen lapsi ottaa huostaan…

Kiireellinen sijoitus

Ryhmä lapsia istuu tiiviisti vierekkäin ja valitsee värikkäitä tusseja kirkkaasta muovisäiliöstä, kädet kurottaen ja keskittyen taidetarvikkeisiin.

Joskus lastensuojelun asiakkaan kohtaama ensimmäinen raju toimenpide lastensuojeluviranomaisen
puolelta on kiireellinen sijoitus. Lapsi konkreettisesti viedään pois vanhemmalta/huoltajalta ja
siirretään joko sijaisperheeseen tai sijaishuoltolaitokseen.

Kiireellinen sijoitus kestää kuukauden, ellei sitä keskeytetä. Viranomainen voi tietyillä ehdoilla
jatkaa kiireellistä sijoitusta toiselle kuukaudelle.

Mikäli viranomainen tekee kiireellisen sijoituksen aikana huostaanottohakemuksen lapsesta
hallinto-oikeudelle, sijoitus jatkuu automaattisesti, kunnes päätös hakemuksesta on tehty.

Kiireellisen sijoituksen perusteet

Kiireellinen sijoitus voidaan tehdä, mikäli lapsi on välittömässä vaarassa.

Välitön vaara määritellään lastensuojelulain 40 §:ssä säädettyjen huostaanoton kriteerien
perusteella.

Perusteet ovat lähinnä lapsen terveydelle ja kehitykselle vakavaa vaaraa aiheuttavat elinolosuhteet
tai lapsen oma (esimerkiksi rikollinen) käytös. Edellä mainitut syyt voivat olla perusteena
huostaanotolle ja kiireelliselle sijoitukselle vain, mikäli avohuollon tukitoimet eivät ole riittäviä ja
lisäksi sijaishuolto katsotaan lapsen edun mukaiseksi.

Missä tilanteessa lapsi on välittömässä vaarassa hänen elinolosuhteidensa perusteella? Esimerkiksi
silloin, jos hänen kotonaan häntä pahoinpidellään toistuvasti tai hänen hoitonsa ja ruokailunsa
laiminlyödään siten, että se aiheuttaa lapselle välittömän vaaran esimerkiksi vammautumisesta tai
jopa kuolemisesta. Välitön vaara voi aiheutua myös siitä, jos lapsi ottaa säännöllisesti osaa
rikolliseen toimintaan.

Olen nähnyt lukuisia kiireellisen sijoituksen päätöksiä, joita on perusteltu mm. muutaman vuoden
takaisilla tapahtumilla. Vaikka kyseiset tapahtumat olisivat tottakin, eivät vanhat jutut voi aiheuttaa
välitöntä vaaraa lapselle, mitä kiireellisen sijoituksen toteuttaminen kuitenkin edellyttää.

Kiireellisen sijoituksen päätöksen perustelut voivat olla myös niin mielivaltaisia, kuin että ”lapsen
huoltajat ovat puhuneet lapselle ikävään sävyyn”. Olen nähnyt tällaisen kiireellisen sijoituksen
päätöksen.

Kiireellisen sijoituksen päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeudelle 30 päivän kuluessa siitä
hetkestä, kun asiaan osallinen on saanut päätöksestä todisteellisesti tiedon.

Valitukset kiireellisestä sijoituksesta käsitellään yleensä kirjallisesti ja valituksen käsittely kestää
ainakin puoli vuotta.

Lapsen etu arvioitava

Velvollisuus huostaanottoon sekä kiireellisen sijoituksen perusteet määritellään lastensuojelulain 40
§:ssä. Yksi sen kriteereistä, jota ei saa sivuuttaa, on, että sijaishuollon arvioidaan olevan 4 §:n
mukaisesti lapsen edun mukaista.


Käytännössä aina kiireellisen sijoituksen perusteluihin kirjataan vain, että sijoitus on lapsen edun
mukaista. Tämä kirjoitetaan ilman mitään tarkempia perusteluja, vaikka hallintolaki (joka koskee
kaikkea viranomaistoimintaa, myös lastensuojelua) edellyttää (44 §) perusteluja:
Kirjallisesta päätöksestä on käytävä selvästi ilmi:

3) päätöksen perustelut…

Mikäli lapsen vaaralliset elinolosuhteet aiheutuvat esimerkiksi jostain satunnaisesta vanhemman
lapseen kohdistamasta lyönnistä, ei lapsen edun mukaista ole erottaa lasta häntä mahdollisesti jo
vuosikausia hoitaneesta vanhemmasta, vaan järjestää vanhemmalle esimerkiksi vihanhallintaa
kehittävää valmennusta.

Edellä mainittu johtuu siitä, että pieni lapsi on luonnollisesti kiintynyt läheisesti vanhempaansa.
Jokainen voi kuvitella lapsen kauhun, jos hänet yhtäkkiä viedään häntä hoitaneelta vanhemmalta
pois, eikä lapsi tiedä, miksi näin on tapahtunut ja milloin hän näkee vanhempansa jälleen.

Avohuollon toimenpiteet ensisijaisia

Lain mukaan huostaanottoon ja sijaishuollon järjestämiseen voidaan kuitenkin ryhtyä vain, jos 7
luvussa tarkoitetut toimet eivät olisi lapsen edun mukaisen huolenpidon toteuttamiseksi sopivia tai
mahdollisia taikka jos ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi.


Mikäli perusteena lapsen kiireelliselle sijoitukselle / huostaanotolle ovat vanhemman
mielenterveyden ongelmat, asetetaan kyseinen sairas vanhempi terveydentilan perusteella eri
asemaan kuin muut vanhemmat.

Sen sijasta häntä tulisi hoitaa. Vanhemman ja lapsen terveyteen liittyvien uhkien hoitamisesta on
säädetty terveydenhuoltolain 69 §:ssä:

Jos lastensuojelun tarve johtuu riittämättömistä terveydenhuollon palveluista, lapselle ja hänen
perheelleen on sen estämättä, mitä hoitoon pääsystä 51, 51 a–51 c, 52 ja 53 §:ssä säädetään,
järjestettävä viipymättä lapsen terveyden ja kehityksen kannalta välttämättömät terveydenhuollon
palvelut.


Lasta ei siis voida ottaa kiireelliseen sijoitukseen tai huostaan, mikäli mielenterveysongelmat ovat
hoidettavissa normaalitietä eli terveydenhuollon toimenpitein. Lain pykälä tarkoittaa samalla sitä,
että viranomaisen on järjestettävä viipymättä tarvittavat palvelut koko perheelle vaikka hankkimalla
palvelu yksityiseltä palveluntuottajalta.

Jos vanhemman mielenterveyden ongelmat johtavat siihen, että lapseen kohdistuu välitön uhka
vahingoittumisesta, on selvä, että lapsi pitää tällaisessa tilanteessa sijoittaa kiireellisesti. Olen
hoitanut myös tämän tyyppistä tapausta ja siinä lastensuojeluviranomainen on nimenomaan vältellyt
toimimasta velvollisuuksiensa mukaisesti, mikä johti lapsen vahingoittumiseen.

Arvioinnin pitää olla objektiivista ja tietämykseen perustuvaa

Perusperiaate on selvä: kiireellinen sijoitus ja huostaanotto ovat viimesijaisia toimenpiteitä, ja niitä
ennen on järjestettävä avohuollon tukitoimia.

Arvioinnin pitää olla objektiivista eli sen pitää perustua todistettavissa oleviin tosiseikkoihin sekä
parhaaseen mahdolliseen tietämykseen siitä, miten lapsen etu tulee huomioida kussakin tilanteessa.

Kun sosiaalityöntekijöillä ei lähtökohtaisesti ole lääketieteellistä tutkintoa, eivät he voi tehdä
myöskään lääketieteellistä diagnoosia muista.

Sijoitus lopetettava perusteiden loppuessa

Mikäli perusteet kiireelliselle sijoitukselle loppuvat, kiireellinen sijoitus tulee välittömästi päättää.
Lain mukaan sitä ei saa jatkaa varmuuden varalta.

Tosin lastensuojeluviranomaiset toimivat usein näin ja perustelevat asiaa sillä, että he ”haluavat olla
varmoja, että lapsi voi palata turvallisesti kotiinsa”.

Sijaishuoltopaikka

Ryhmä lapsia istuu tiiviisti vierekkäin ja valitsee värikkäitä tusseja kirkkaasta muovisäiliöstä, kädet kurottaen ja keskittyen taidetarvikkeisiin.

Kiireellisen sijoituksen tapahtuessa lapsi joutuu ensimmäiseksi sijaishuoltopaikkaan, joka voi olla
sijaishuoltolaitos tai sijaisperhe. Ollessani lastensuojeluviranomaisena (2010-luvulla) laitospaikka
maksoi noin 10 000 euroa kuukaudessa yhtä lasta kohden; nykyisin hinnat ovat tulleet selvästi
ylöspäin. Sijaisperheelle maksettiin vähemmän.

Sijaishuoltopaikan valinnalla on suuri merkitys, sillä mikäli lastensuojeluviranomainen päättää
ryhtyä lapsen huostaanottoon, voi lapsi päätyä asumaan samassa sijaishuoltopaikassa siihen asti,
kunnes hän täyttää 18 vuotta.

Lain mukaan ”sijaishuoltopaikan valinnassa tulee kiinnittää erityistä huomiota huostaanoton
perusteisiin ja lapsen tarpeisiin sekä lapsen sisarussuhteiden ja muiden läheisten ihmissuhteiden
ylläpitämiseen ja hoidon jatkuvuuteen.” Joskus tässä onnistutaan, joskus taas ei. Ongelmalliseksi
tilanne muodostuu, jos sijaishuoltopaikka onnistuu pilaamaan lapsen/nuoren elämän. Kerron
muutaman kokemuksen urani ajalta.

Kokemuksia

Lakimiehenä olen hoitanut lukuisia lastensuojelutapauksia. Yhdessä tapauksessa perheen
yksinhuoltaja oli joutunut pitkäkestoiseen sairaalahoitoon, minkä vuoksi lapset piti sijoittaa
jonnekin. Perheen esikoinen oppi kuitenkin laitoksessa käyttämään huumeita (laitoksessa on paljon
nuoria, joilla voi olla monenlaisia ongelmia, joihin he vetävät muita mukanaan). Vanhemman
palattua sairaalasta lapset palasivat myös kotiin, mutta myöhemmin esikoinen otettiin huostaan
huumeidenkäytön vuoksi (minkä hän siis oli oppinut ollessaan sijoitettuna
lastensuojeluviranomaisen vastuulla).

Toisessa tapauksessa nuori oli otettu huostaan ja väitettiin, että hän tarvitsee mielenterveydellistä
hoitoa. Laitos, mihin nuori sijoitettiin, väitti olleensa erikoistunut mielenterveyden hoitoon ja
laskutti siitä ylimääräistä. Kävin kyseisessä laitoksessa ja kysyin työntekijältä, millaista
mielenterveydellistä hoitoa nuorelle annetaan, jolloin työntekijä kertoi, että nuori viedään siinä
tapauksessa kunnan terveysasemalle. Ja tästä siis laitos laskutti ylimääräistä ”hoitolisää”
viranomaiselta!

Ollessani lastensuojeluviranomaisena yksi huostaanotettu lapsi oli siirtynyt jo jälkihoidon piiriin
(täytettyään 18 vuotta). Jälkihoidossa hän avoimesti pössytteli huumeita ja tarjosi jopa minulle (en
suostunut), koska oli oppinut huumeiden käytön sijoitettuna.

Sijaishuoltopaikassa nuoria on myös käytetty seksuaalisesti hyväksi (asiasta on laillisuusvalvojien
ratkaisuja). Sijaishuoltopaikka voi sijaita jopa satojen kilometrien päässä lapsen vanhemmista.

Sijaishuoltopaikan toimintaa pitää siis tarkkaan seurata. Kaikki ei ole sitä, miltä näyttää tai mitä
sanotaan. Ongelmien ilmaantuessa on välittömästi ilmoitettava asiasta sosiaalityöntekijälle, koska
sosiaalityöntekijät eivät juurikaan seuraa laitosten toimintaa. Ollessani lastensuojeluviranomaisena
oikeastaan kukaan sosiaalityöntekijöistä ei lukenut lasten sijaishuoltopaikoista tulleita raportteja,
vaan ne tungettiin aina suoraan arkistoon. Lastensuojeluviraston johto ei millään tavalla opastanut
työntekijöitä.

Mikäli sijaishuoltopaikka on huono, pitää viranomaiselle tehdä kirjallinen pyyntö sijaishuoltopaikan
muuttamisesta. Päätöksestä voi myöhemmin valittaa hallinto-oikeuteen.

Läheisverkoston kartoitus

Lastensuojeluviranomaiselta voi myös pyytää, että sijaishuoltopaikka olisi jossain lapselle tutussa
paikassa. Tähän velvoittaa myös lastensuojelulain 32 §, joka edellyttää lapsen läheisverkoston
kartoittamista.

Läheisverkostoon kuuluvat mm. lapsen sukulaiset tai perheen läheiset ystävät.

Eräässä hoitamassani tapauksessa lapsi päätettiin hallinto-oikeuden päätöksellä sijoittaa isän äidille,
mikä kyseisessä tilanteessa taisi olla paras ratkaisu lapsenkin kannalta.

Sijoitus kotiin

Lapsi voidaan myös sijoittaa omaan kotiinsa, jolloin voidaan kokeilla, miten lapsi pärjää perheensä
kanssa.

Mikäli asiat eivät suju, voidaan lapsi jälleen sijoittaa jonnekin muualle. Yleensä puolen vuoden
onnistuneen kotiin sijoittamisen jälkeen huostaanotto päätetään.

Kiireellisen sijoituksen jatkopäätös

Ryhmä lapsia istuu tiiviisti vierekkäin ja valitsee värikkäitä tusseja kirkkaasta muovisäiliöstä, kädet kurottaen ja keskittyen taidetarvikkeisiin.

Kiireellistä sijoitusta voi tietyillä edellytyksillä jatkaa vielä seuraavat 30 vuorokautta. Päätöksen
pitää tällöin tehdä vastuusosiaalityöntekijän esimies, muussa tapauksessa päätös on automaattisesti
pätemätön.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden keskuudessa vallitsee käsitys, että kiireellistä sijoitusta voi
suurin piirtein automaattisesti jatkaa seuraavat 30 vuorokautta. Siksi perusteet kiireellisen
sijoituksen jatkamiselle ovat yleensä luokkaa ”halutaan edelleen turvata lapsen turvalliset
elinolosuhteet”.

Kiireellistä sijoitusta ei kuitenkaan voi jatkaa siksi, että ”lapsen turvalliset elinolosuhteet täytyy
varmistaa”, vaan perusteet jatkamiselle voidaan lukea lastensuojelulain 38 a §:stä:

Jos 30 päivää ei ole riittävä aika lapsen huostaanoton tarpeen selvittämiseksi tai riittävien
tukitoimien kartoittamiseksi 13 §:n 2 ja 3 momentin mukaan määräytyvä viranhaltija voi tehdä
päätöksen lapsen kiireellisen sijoituksen jatkamisesta enintään 30 päivällä edellyttäen, että:


1) tarvittavista lastensuojelutoimenpiteistä ei ole mahdollista päättää ilman lisäselvityksiä;
2) välttämättömiä lisäselvityksiä ei ole mahdollista saada 30 päivässä kiireellisen sijoituksen
alkamisesta; ja
3) jatkopäätös on lapsen edun mukainen.

Tämä tarkoittaa sitä, että sosiaalityöntekijän velvollisuutena on kiireellisen sijoituksen (ensimmäiset
30 vrk) aikana selvittää, onko lasta syytä hakea hyvinvointialueen huostaan, taikka onko perhettä
mahdollista tukea avohuollon tukitoimin.

Kiireellisen sijoituksen aikana ei sosiaalityöntekijöillä tunnu olevan mitään kiirettä ryhtyä
selvittämään huostaanoton tarpeellisuutta, eikä ainakaan avohuollon tukitoimia. Asioita
viivytellään, vaikka se yleensä johtaa kiireellisen sijoituksen jatkopäätökseen ja näin muodoin myös
lapsen vapaudenriiston jatkumiseen toiselle kuukaudelle. Jatkopäätös ei voi olla perusteltu, mikäli
se aiheutuu sosiaalityöntekijän laiskuudesta eli haluttomuudesta ryhtyä välittömästi selvittämään
huostaanottoa vs. avohuollon tukitoimia.

Viimeistään kiireellisen sijoituksen jatkamisen aikana lastensuojeluviranomaisen täytyy jättää
huostaanottohakemus hallinto-oikeudelle tai päästää lapsi takaisin kotiinsa.