Huostaanotto - Perhesuoja

Kuuleminen ei voi olla muodollisuus, vaan sillä pitää lain mukaan olla merkitystä asian ratkaisemiseksi

15 helmikuun 2026 kirjoittaja Aki Nummelin

Ryhmä lapsia istuu tiiviisti vierekkäin ja valitsee värikkäitä tusseja kirkkaasta muovisäiliöstä, kädet kurottaen ja keskittyen taidetarvikkeisiin.

Olen lukuisia kertoja osallistunut lastensuojelun kuulemiseen. Kuuleminen pitää hallintolain mukaan järjestää aina, kun tehdään jokin päätös lastensuojelun asiakasta koskien. Kuultavalle pitää toimittaa etukäteen asiaan liittyvä materiaali ja hänellä pitää olla oikeus ottaa mukaan tukihenkilö (taikka lainopillinen avustaja). Lyhyesti sanottuna: kuultavalla pitää olla mahdollisuus perehtyä asiaan, jotta hän voi antaa kunnollisen vastauksen viranomaiselle.

Tosiasiassa nykyään kuultava yllätetään kuulemisessa tarjoamalla hänelle viime hetkellä iso pinkka papereita, joihin hänen pitäisi perehtyä muutamassa minuutissa. Tämä on täysin lainvastainen menettelytapa, mihin valvovien viranomaisten pitäisi selkeästi puuttua.

Hyvin monesti lastensuojeluviranomainen (sosiaalityöntekijä ja johtava sosiaalityöntekijä) aloittaa kuulemisen ilmoittamalla, että he esittelevät tehdyn päätöksen.

Tällainen toimintatapa on luonnollisesti täysin lainvastainen, koska kuulemisella pitää olla merkitystä asian ratkaisuun eli tehtävään päätökseen. Mitä merkitystä kuulemisella muka on, jos päätös on tehty jo ennen sitä?

Tehkää näistä tapauksista kanteluita eduskunnan oikeusasiamiehelle, jonka tehtävänä olisi puuttua vallitsevaan laittomaan olotilaan.

Keihin huostaanotot ja pakkotoimet kohdistuvat?

15 helmikuun 2026 kirjoittaja Aki Nummelin

Ollessani lastensuojelussa sosiaalityöntekijänä otin huostaan yhden nuoren, joka oli diilannut ja käyttänyt huumeita viimeiset 4 vuotta (tästä on siis jo aikaa ja nuori on jo pitkän aikaa ollut aikuinen – en tiedä, missä on tällä hetkellä). Sovin asiasta vanhempien kanssa, jotka tekivät yhteistyötä – nuori oli jo jäänyt kiinni poliisin ratsiassa keskellä yötä mukanaan varsin raskauttavaa aineistoa.

Tämä sinänsä oli varsin selvää – nuori piti saada pois kadulta pahojaan tekemästä. Se, mihin halusin tässä kiinnittää huomiota, on lastensuojeluviraston aiempi toiminta ennen minua.

Virastossa oli tiedetty nuoren käyttäneet kannabista pitkän aikaa. Silti mitään ei ollut asialle tehty.

Miksi ihmeessä, kun samaan aikaan huostaan lähti tai yritettiin lähettää lapsia ja nuoria siksi, että heidän äitinsä oli viettänyt yhden yön putkassa, lapset olivat pari viikkoa lintsanneet koulusta, yhden vanhempi oli kerran läimäissyt lasta, nuori oli käyttäytynyt vallattomasti kotona, eikä ollut mennyt kouluun, vanhempaa epäiltiin vanhimman lapsensa laiminlyönnistä (ei ollut mennyt parin vuoden jälkeenkään syyttäjälle)???

Yksinkertainen selitys on se, että mitään ei tehty asialle, koska vanhemmat olivat alueensa hyväosaisia. Vain heikko-osaisiin ja köyhiin kohdistetaan yhteiskunnan kontrollijärjestelmän toimia…

Siksi minua yököttävät ne lastensuojelun kanssa tekemisissä olevien tekopyhät väitteet, että oikeilla perusteilla otetaan lapsia huostaan. Tosiasiassa niillä perusteilla, joilla köyhien lapsia otetaan huostaan, pitäisi jossain elämänsä vaiheessa jokainen suomalainen lapsi ottaa huostaan…

12 vuotta täyttäneellä oikeus omaan lakimieheen lastensuojeluasioissa

15 helmikuun 2026 kirjoittaja Aki Nummelin

Pitkä vaaleatukkainen nainen, jolla on keltainen toppi, pitelee hymyilevää nuorta tyttöä, jolla on ruskea villapaita, järven rannalla, taustalla vuoret. Molemmat vaikuttavat iloisilta ja tuulen puhaltamilta.

Lastensuojeluoikeudenkäynneissä vanhemmilla on omat lakimiehensä, mutta 12 vuotta täyttäneellä lapsella voi myös olla oma lakimies häntä edustamassa.

Ilmeisesti monet sijaishuoltopaikat ovat valinneet 12 vuotta täyttäneiden lasten puolesta heille lakimiehet. Tämä on lainvastaista – lapsi saa 12 vuotta täytettyään itse valita lakimiehen tai antaa oikeuden tähän huoltajalleen.

Tämän perusoikeuden vuoksi monet lastensuojeluviranomaiset ovat pyrkineet estämään lapsen oikeuden valita lakimiehensä valituttamalla heille edunvalvojan sijaisen – joka pääsääntöisesti on lastensuojeluviranomaisen hyvä kaveri ja rahaa saadakseen edustaa lasta siten, että edustaa tosiasiassa lastensuojeluviranomaista

Edunvalvojan sijaisen määräämisestä

31 tammikuun 2026 kirjoittaja Aki Nummelin

Lastensuojeluviranomainen pyrkii kaikin mahdollisin tavoin riisumaan lapsiperheen jäseniltä pois heidän oikeutensa vaikuttaa omaan elämäänsä.

Yksi näistä tavoista on estää lastensuojelun huostaanotto-oikeudenkäynnin yhteydessä lapsen vanhemman oikeus vaikuttaa siihen, miten lasta edustetaan oikeudenkäynnissä. 12 vuotta täyttäneellä lapsella on lastensuojelulain mukaan oikeus itse päättää siitä, kenet hän ottaa lakimiehekseen oikeudenkäyntiin, mutta sitä nuoremmat joutuvat tyytymään lastensuojeluviranomaisen päätöksiin, mikäli lastensuojeluviranomainen onnistuu syrjäyttämään vanhemmat lasta koskevassa päätöksenteossa.

Miten tämä vanhemman syrjäyttäminen lasta koskevassa päätöksenteossa toteutetaan? Hakemalla käräjäoikeudesta määräystä, jonka perusteella lapselle määrätään oikeudenkäyntiä varten edunvalvoja, joka yleensä on lastensuojeluviranomaisen vanha tuttu ja jolta on mukava kysellä, mitä mieltä hän on lapsen ”edusta”.

Eli kysymys on edunvalvojan sijaisen määräämisestä. Näitä hakemuksia pitää aina vastustaa, koska käytännössä ikinä niille ei ole laillista perustaa.

Lain mukaan pitää olla olemassa objektiivinen peruste, että vanhempi ei voi puolueettomasti edustaa lasta. Hallituksen esityksen mukaan tällainen objektiivinen peruste voi olla vanhemman diagnosoitu mielenterveyden häiriö, joka estää häntä ymmärtämästä asiaa, tai sitten se, että vanhempi on pahoinpidellyt tai käyttänyt seksuaalisesti hyväkseen lasta.

Pelkästään edellä mainitut asiat eivät estä vanhempaa edustamasta lasta, vaan lisäksi vanhemman toteuttaman lapsen edustamisen pitää estää lastensuojeluasian selvittäminen. Kun huostaanotto-oikeudenkäyntiä odottavat lapset on yleensä jo etukäteen sijoitettu ottamalla heidät jollain hyvin monimutkaisella, mutta yleensä lainvastaisella perusteella kiireelliseen sijoitukseen, ei se, että vanhempi edustaa lasta, estä lastensuojeluviranomaista selvittämästä asiaa.

Perusteiden puuttuessa huostaanotto on lopetettava

31 lokakuun 2025 kirjoittaja Aki Nummelin

Lastensuojelulain 47 §:ssä säädetään selväsanaisesti, että kun perusteita huostaanotolle ei enää ole, huostaanotto pitää lopettaa. Lain 40 §:ssä taas säädetään, että huostaanotto on välttämätöntä, kun lapsen terveyteen ja kehitykseen kohdistuu uhka vakavasta vaarantumisesta. Vain välttämättömissä tapauksissa voidaan ryhtyä huostaanottoon.

Lastensuojeluviranomaisessa töissä ollessani olin työpari toiselle sosiaalityöntekijälle, joka taas oli vastuusossuna eräälle 15-vuotiaalle nuorelle miehelle. Nuorukainen oli sijoitettuna (yksityiseen tietysti) sijaishuoltopaikkaan vajaan 100 kilometrin päähän kodistaan. Kävimme muutaman kerran katsomassa poikaa sijaishuoltopaikassa ja äiti tuli myös sinne.

Poika oli ilmeisesti ollut hankalakäytöksinen varhaisteini-iässä, mutta sijaishuoltopaikassa hän oli lähinnä vain laiska käymään koulussa. Tapasimme joka kerran lääkärin, joka aina muisti moittia poikaa siitä, että tämä laistoi koulunkäynnin. Pojan terveydentilaan lääkärillä ei ollut sanottavaa, joten vähintäänkin epäselväksi jäi, miksi lääkärin luona ylipäänsä käytiin.

Viimeisellä käyntikerralla (ennen kuin sain potkut, koska olin päästänyt laittomasti sijoitettuja lapsia pois sijoituksesta) vastuusosiaalityöntekijä sanoi minulle, että: ”älä nyt sitten rupea puhumaan mitään huostaanoton lopettamisesta”. No, en ollut aikonutkaan sellaista puhua, mutta olin jo siihen mennessä tullut virastossa tunnetuksi siitä, että lopetin sijoituksia (ei ihme, että sain potkut, kun tietää, mikä yleispolitiikka lastensuojeluviranomaisessa on).

Näin jälkikäteen jäin miettimään tämän vastuusosiaalityöntekijän lausumaa – hän itse tiesi, että kun perusteita huostalle ei enää ole, se pitää lopettaa. Ei siis ole mitään poikkeuksia – huosta pitää lopettaa, kun perusteita ei enää ole. Ja tämän pojan osalta mitään vakavaa vaarantumista hänen terveydelleen ja kehitykselleen hänen omassa kodissaan ei kerta kaikkiaan ollut. Hänet oli huostattu hänen oman käytöksensä vuoksi, joka oli muuttunut lähinnä lauhkean, mutta laiskan lampaan käytökseksi.

Ja tästä tosiasiasta huolimatta vastuusosiaalityöntekijä vannotti minua olemaan puhumatta huostaanoton lopettamisesta.

Tahdonvastainen huostaanotto ja oikeutesi

1 syyskuun 202528 elokuun 2025 kirjoittaja Perhesuoja

Tahdonvastainen huostaanotto tarkoittaa tilannetta, jossa lapsi sijoitetaan kodin ulkopuolelle ilman
huoltajien tai lapsen suostumusta. Tällainen päätös perustuu lastensuojelulain 40 §:ään, jonka
mukaan lapsen huostaanotto hyvinvointialueelle voidaan suorittaa, jos lapsen terveys tai kehitys on
vakavasti vaarassa, avohuollon tukitoimet eivät riitä ja sijaishuolto on lapsen edun mukaista. Tässä
artikkelissa käyn läpi huostaanoton vaiheet.

Huostaanoton edellytykset ja laki

Tahdonvastainen huostaanotto perustuu lastensuojelulain 40 §:ään, joka määrittelee tilanteet, joissa
lapsi voidaan sijoittaa kodin ulkopuolelle ilman huoltajien tai lapsen suostumusta. Huostaanottoa
voidaan hakea, jos:

a) Lapsen terveys tai kehitys on vakavasti vaarantunut esimerkiksi haitallisten elinolosuhteiden
vuoksi, tai
b) Lapsi toimii itse tavalla, joka vaarantaa hänen hyvinvointinsa (esim. päihteiden käyttö,
rikollisuus),
c) Avohuollon tukitoimet eivät ole riittäneet parantamaan tilannetta, ja
d) Sijaishuolto on lapsen edun mukaista.

Ennen huostaanottohakemuksen tekemistä sosiaalityöntekijän (”sossun”) tulee arvioida tilanne
huolellisesti ja dokumentoida perustelut lain mukaisesti. Päätös tulisi tehdä lapsen edun mukaisesti,
mutta käytäntö osoittaa, että näin ei monesti tapahdu.

Prosessin vaiheet

Tahdonvastainen huostaanotto etenee vaiheittain: ensin sossu arvioi tilanteen ja valmistelee
hakemuksen, sitten johtava sosiaalityöntekijä vie hakemuksen hallinto-oikeuteen, jos joku
asianosaisista vastustaa sitä. Mikäli kukaan asianosainen ei vastusta, lastensuojeluviranomainen voi
päättää huostaanotosta itse. Tämän vuoksi hakemusta pitää vastustaa, muuten hallinto-oikeus ei
käsittele asiaa ollenkaan.

Alla käydään läpi kaksi keskeistä vaihetta: kuuleminen ja mahdollinen kiireellinen sijoitus.
Monessa tapauksessa lapsi on jo valmiiksi kiireellisessä sijoituksessa ennen
huostaanottohakemusta.

Kuuleminen ja avustaja

Ennen kuin hakemus lähetetään hallinto-oikeuteen, sossun pitää kuulla kaikkia asianosaisia, eli
lapsen vanhempia, huoltajia ja lasta itseään, jos tämä on täyttänyt 12 vuotta. Nuorempikin voi
lausua mielipiteensä, jos hän on ikäistään kypsemmän oloinen.

Kuulemisella pitäisi olla merkitystä: jos kuulemisessa tulee jotain sellaista ilmi, että huostaanottoon
ei olekaan perusteita, ei hakemusta saa lähettää eteenpäin.

Monesti lastensuojeluviranomainen sivuuttaa tämän ja kuuleminen on pelkkä muodollisuus, joka
viranomaisen vain pitää suorittaa, että voi lähettää hakemuksen hallinto-oikeuteen.

Asianosaiselle pitää lähettää kutsu ja asiakirjat riittävän ajoissa, jotta tämä ehtii valmistautua.
Mukaan saa ottaa avustajan, mutta jos haluaa ilmaisen oikeusavustajan, pitää ehtiä pyytää sellaista
oikeusaputoimistosta – ja jonot voivat olla pitkät. Jonkun kaverin ottaminen mukaan voi toimia
henkisenä tukena, mutta varsinaisen kuulemisen lopputulokseen sillä ei yleensä ole merkitystä.

Kiireellinen sijoitus ja sen jatko

Usein lapsi on ensin sijoitettu kiireellisesti, ja vasta sen jälkeen tehdään huostaanottohakemus.
Tämä voi johtaa siihen, että lapsi on sijoitettuna jopa vuoden, ennen kuin oikeus tekee ratkaisun.

Silloin tilanne menee näin:

Lapsi on ensin 1–2 kuukautta kiireellisessä sijoituksessa.

Sen jälkeen hän on sijoituksessa koko sen ajan, kun huostaanottohakemus odottaa käsittelyä (joka
voi kestää 8–20 kuukautta).

Huostaanotto, hallinto-oikeus ja suullinen käsittely

Jos joku asianosaisista – esimerkiksi vanhempi tai 12 vuotta täyttänyt lapsi – vastustaa
huostaanottohakemusta, sossun on vietävä asia hallinto-oikeuden käsittelyyn.

Huostaanottohakemusta on vastustettava, muuten ei tule oikeuskäsittelyä. Tämä on keskeistä
ymmärtää – ilman vastustusta asia jää pelkästään viranomaispäätöksen varaan.

Kun hakemus etenee oikeuteen, hallinto-oikeus toimittaa sen kaikille asianosaisille
kommentoitavaksi. Tässä kohtaa on tärkeää vaatia hallinto-oikeudelta suullista käsittelyä – pelkkä
pyytäminen ei riitä. Lisäksi oikeudelle pitää ilmoittaa, miksi haluaa suullista käsittelyä: jotta
asianosainen voi tulla kuulluksi ja kertoa oman näkemyksensä. Lisäksi asianosainen voi kutsua
todistajia oikeuteen.

Suullisen käsittelyn kulku

Istunto järjestetään suljetuin ovin, ja paikalla on yleensä 3–4 tuomaria. Mukana voivat olla:

Asianosaiset ja heidän avustajansa (asianajaja, lupalakimies tai julkinen oikeusavustaja)

Tukihenkilö (ei osallistu keskusteluun)

Lastensuojeluviranomainen, usein lakimiehen kanssa

Aluksi kaikki kertovat lyhyesti, mistä heidän mielestään on kyse. Tämän jälkeen kuullaan 12 vuotta
täyttänyt lapsi, ja lapsen kuuleminen tapahtuu vain hänen avustajansa ja tuomareiden läsnä ollessa.
Muut saavat suullisen yhteenvedon myöhemmin.

Seuraavaksi kuullaan vanhemmat ja muut huoltajat. Jos kyseessä on huostaanoton purku, voidaan
kuulla myös sijaisvanhemmat. Kaikki osapuolet voivat esittää toisilleen kysymyksiä, ja asiaan
osallisella on oikeus kertoa asiasta haluamallaan tavalla, ei vain vastata kysymyksiin.

Todistajien kuuleminen

Jos mukana on todistajia, heidät pitää ilmoittaa etukäteen. Heitä voidaan kuulla paikan päällä tai
etänä, mikäli esimerkiksi välimatka on pitkä. Tämä on tärkeää muistaa, sillä Suomessa on vain
kuusi hallinto-oikeutta, ja matkat voivat olla pitkiä.

Päätöksenteko ja valitus

Päätös tehdään kirjallisten lausumien, todisteiden ja suullisen käsittelyn yhteissummana. Vaikka
hallinto-oikeudella on periaatteessa kuukausi aikaa antaa ratkaisu, käytännössä päätöstä voi joutua
odottamaan paljon pidempään – joskus jopa 3,5 kuukautta.

Päätöksestä voi valittaa Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, ja huostaanottoasioissa ei tarvitse hakea
valituslupaa. Tämä tarkoittaa, että valitus on aina käsiteltävä.

Lastensuojelu voi vetää hakemuksen takaisin

Moni luulee, että kun asia on hallinto-oikeudessa, mikään ei muutu ennen tuomioistuimen päätöstä.
Tämä ei pidä paikkaansa. Lastensuojelu voi milloin tahansa peruuttaa huostaanottohakemuksen, jos
se arvioi, että huostaanoton edellytykset eivät enää täyty.

Sossun pitää arvioida tilannetta jatkuvasti. Jos perusteet eivät enää ole olemassa, ei huostaanottoa
saa tehdä, ja hakemus on vedettävä pois. Käytännössä näin on tapahtunut monien asiakkaiden
kohdalla – hakemus on vedetty takaisin kesken prosessin.

Silti moni sossu väittää virheellisesti, että koska asia on oikeudessa, sille ei voi enää tehdä mitään.
Tämä ei ole totta: lastensuojeluviranomainen on hallinto-oikeutta ylempänä, koska voi peruuttaa
hakemuksen milloin tahansa.

Valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen

Jos hallinto-oikeuden päätös ei tyydytä, siitä voi valittaa suoraan Korkeimpaan hallinto-oikeuteen
(KHO). Huostaanottoasioissa ei tarvita valituslupaa, vaan valitus on käsiteltävä. KHO päätyy lähes
aina hyväksymään alempien oikeusasteiden ratkaisut.

Usein kysytyt kysymykset

Mitä tarkoittaa tahdonvastainen huostaanotto?

Tahdonvastainen huostaanotto tarkoittaa tilannetta, jossa lapsi sijoitetaan kodin ulkopuolelle ilman
lapsen tai huoltajien suostumusta. Päätös perustuu lastensuojelulain 40 §:ään, ja sen edellytyksenä
on, että lapsen terveys tai kehitys on vakavasti vaarassa, eivätkä avohuollon tukitoimet ole riittäviä,
eikä sijoitus ole lapsen edun vastainen.

Pitääkö huostaanottohakemusta vastustaa?

Kyllä. Huostaanottohakemusta on vastustettava, muuten ei tule oikeuskäsittelyä. Jos kukaan
asianosaisista ei vastusta, hakemus ei mene hallinto-oikeuden käsittelyyn, vaan viranomainen voi
tehdä päätöksen ilman tuomioistuinkäsittelyä.

Voiko lastensuojelu peruuttaa huostaanottohakemuksen?

Kyllä voi. Lastensuojelu voi milloin tahansa peruuttaa huostaanottohakemuksen, jos huostaanoton
edellytykset eivät enää täyty. Sossun tehtävä on arvioida tilannetta jatkuvasti. Jos perusteet
katoavat, hakemus on vedettävä pois hallinto-oikeudesta.

Onko kiireellisen sijoituksen aikana tehty huostaanotto pysyvä?

Ei automaattisesti. Kiireellinen sijoitus on väliaikainen toimenpide, jonka aikana
huostaanottohakemus voidaan valmistella. Kuitenkin käytännössä lapsi voi olla sijoitettuna pitkään,
koska huostaanottohakemuksen käsittely voi kestää 8–20 kuukautta. Lapsi jatkaa sijoituksessa
käsittelyn ajan, vaikka asia ei olisi vielä ratkaistu oikeudessa.

Kuka voi olla avustajana huostaanottoasiassa?

Avustajana voi toimia asianajaja, luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja (lupalakimies) tai julkinen
oikeusavustaja oikeusaputoimistosta. Ilmaisen oikeusavun saa, jos on pienituloinen. Hakemuksen
oikeusavusta tekee avustajasi.

Sosiaalityöntekijä ei voi asettaa diagnoosia tai arvioida terveydentilaa

1 syyskuun 202526 elokuun 2025 kirjoittaja Perhesuoja

Suomessa vain lääkäri voi koulutuksensa perusteella asettaa terveydentilaan kohdistuvan
diagnoosin.

Terveydenhoidon toimenpiteitä – välittömiä hengen ja terveyden turvaavia toimenpiteitä (kuten
verenhukan estäminen auto-onnettomuudessa), sekä vähäisiä terveydenhuoltoon liittyviä asioita
(päänsärkylääkkeen ottaminen) lukuun ottamatta – voivat tehdä terveydenhuollon koulutuksen
saaneet henkilöt; lääkärien lisäksi mm. sairaanhoitajat, terveydenhoitajat ja terveydenhuollon
koulutuksen saaneet lähihoitajat.

Sosiaalityöntekijän pätevyyteen ei kuulu terveydenhuollon koulutus.

Tiedän tämän jo omakohtaisesta kokemuksesta, koska olen itsekin pätevä sosiaalityöntekijä.
Suoritin yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon pääaineena sosiaalityö vuonna 2010 Tampereen
yliopiston Porin yksikössä. Koulutukseen ei kuulunut päivääkään terveydenhuollon tai psykologian
koulutusta. Itse asiassa koulutukseen kuului vain lyhyt kurssi lakiopintoja, eikä niissä käsitelty
lainkaan lastensuojelulakia.

Näistä tosiseikoista huolimatta sosiaalityöntekijät tekevät jatkuvasti johtopäätöksiä asiakkaidensa
terveydentilasta ja tosiasiallisesti asettavat heille diagnooseja. Yleensä nämä diagnoosit liittyvät
siihen, että asiakas on mielenterveydeltään järkkynyt, eikä siksi kykene huolehtimaan lapsistaan.
Tämä sitten on perusteena lasten huostaanotolle.

Yhdessä tapauksessa lapset otettiin huostaan siksi, että isä oli pahoinpidellyt äitiä ja lasta viisi
vuotta aikaisemmin. Isä oli kuitenkin lähtenyt kokonaan maasta tuolloin viisi vuotta sitten, eikä
tietenkään ollut voinut enempää pahoinpidellä perhettään. Sosiaalityöntekijä väitti, että koska perhe
ei ollut käsitellyt tapahtumia ”riittävästi”, oli lapsille jäänyt asiasta sellaiset traumat, että heidän
terveytensä oli vakavasti vaarantunut.

Tällainen diagnosointi ei tietenkään täytä minkäänlaisia lääke- ja terveydenhuollollisia kriteereitä,
mutta siitä huolimatta lapset ja äiti erotettiin toisistaan ja lapsia alettiin hakea huostaan.

Epäpätevyydellä voidaan siis saada todella pahoja asioita aikaiseksi.

Edelleen: joissain tapauksissa sosiaalityöntekijä perustaa huostaanottohakemuksen siihen, että
lääkäri on antanut jommastakummasta vanhemmasta diagnoosin, että tällä olisi mielenterveyden
ongelmia.

Perustuslain ja yhdenvertaisuuslain mukaan ketään ei kuitenkaan saa asettaa epäyhdenvertaiseen
asemaan muihin nähden terveydentilan tai oletetun terveydentilan vuoksi. Viranomaisen
velvollisuus on varmistaa, että perheellä on mielenterveyden ongelmista huolimatta mahdollisuus
elää yhtenäisenä perheenä.

Tällöin viranomaisen tehtävänä on varmistaa, että vanhempi saa riittävät terveydenhuollon palvelut,
eivätkä hänen mielenterveydelliset ongelmansa muodostu vaaraksi lapselle. Lastensuojelulain
mukaan avohuollon tukitoimet, joihin myös terveydenhuollon järjestäminen kuuluu, ovat aina
ensisijaisia ja huostaanotto sekä kiireellinen sijoitus ovat viimesijaisia toimenpiteitä.

Huostaanoton purku

1 syyskuun 202526 elokuun 2025 kirjoittaja Perhesuoja

Monet vanhemmat, joiden lapset on otettu huostaan, haluavat lapsensa takaisin. Jotkut eivät näe
lastaan lainkaan, monet näkevät vain esimerkiksi valvotuissa tapaamisissa kerran pari kuukaudessa,
joillakuilla lapsi käy esimerkiksi joka toinen viikonloppu.

Lähtökohtaisesti lastensuojeluviranomaisen pitäisi lopettaa huostaanotto, kun huostaanoton
perusteita ei enää ole. Tämä säädetään lastensuojelulain 47 pykälässä. Monesti näin ei kuitenkaan
käy johtuen jo yksistään siitä, että sosiaalityöntekijät eivät edes yritä pohtia, onko huostaanoton
perusteita enää olemassa, vaan antavat lapsen vain olla sijaishuoltopaikassaan.

Tästä syystä vanhempien pitää olla erityisen aktiivisia – omaa lasta ei pidä jättää
sijaishuoltopaikkaan ja viranomaisten vastuulle, vaan oma lapsi tulisi yrittää palauttaa omaan
kotiinsa. Edellyttäen tietysti, että vanhempi kykenee hoitamaan lapsensa.

Huostaanoton purkamisen perusteet

Viranomaisen tulee alati edistää perheen jälleenyhdistämistä (lastensuojelulain 4 § ja 30 §). Tämä
perustuu siihen, että Suomi on kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa sitoutunut takaamaan
perheiden oikeuden yksityisyyden suojaan ja yhteisyyteen.

Tämän vuoksi on säädetty lastensuojelulain 47 §. Sen mukaan

a) huostaanotto on voimassa toistaiseksi (ei siis pysyvästi)
b) kun huostassapidon perusteita ei ole, pitää johtavan lastensuojelutyöntekijän lapsen
vastuusosiaalityöntekijän valmistellun esityksen pohjalta päättää lopettaa lapsen
huostassapito
c) huostassapidon jatkamisen perusteet on arvioitava aina asiakassuunnitelman päivittämisen
yhteydessä tai kun se muutoin osoittautuu tarpeelliseksi
d) asiaan vaikuttavat myös sijaishuollon kestoaika, lapsen ja sijaisperheen välinen
kiintymyssuhde, vanhempien yhteydenpito lapseensa ja lapsen oma mielipide.

Viimeinen kohta on siinä mielessä tärkeä, että mikäli vanhempi ei ole juurikaan pitänyt yhteyttä
lapseensa ja lapsi on jo tottunut asumaan sijaisperheessä, on lasta vaikeaa enää palauttaa omalle
vanhemmalleen. Siksi huostaanotetun lapsen vanhemman pitää aktiivisesti pitää yhteyttä lapseensa,
vaikka tilanne vaikuttaisi miten epäoikeudenmukaiselta.

Miten haetaan huostaanoton purkua?

Koska lastensuojeluviranomainen kovin harvoin itse ryhtyy toimenpiteisiin lapsen huostaanoton
lopettamiseksi, tarvitaan lapsen saamiseen takaisin kotiin vanhemman ja hänen/heidän
tukijoukkojensa aktiivista toimintaa.

Eteneminen:

a) kirjoita lastensuojeluviranomaiselle huostaanoton purkuhakemus. Joillain
hyvinvointialueilla siihen on oma lomake, mutta laillisesti mikä tahansa kirjallisesti tehty
purkuhakemus kelpaa
b) purkuhakemuksen pitää perustua alkuperäiseen huostaanottopäätökseen kirjattuihin
huostaanoton perusteisiin ja niiden poistumiseen
c) jos huostaanoton perusteena on ollut vaikkapa vanhempien päihteiden käyttö tai
jommankumman vanhemman väkivaltaisuus, on huostaanoton perusteena oltava se, että
päihteiden käyttö ei ole enää ongelma (saunakaljan ottaminen silloin tällöin ei voi olla
peruste huostaanoton jatkamiselle, koska Suomessa ei ole kieltolakia) tai että vanhempi on
oppinut vihanhallintaa tai hän ei enää asu perheessä, mihin lapsi olisi palaamassa
d) käytännössä juuri ikinä ei lasta vain anneta takaisin vanhemmalleen, vaan perheelle
määrätään ikään kuin jälkiseurantaa
e) jälkiseuranta on yleensä perhetyötä
f) lapsen huostaanottoa voidaan myös jatkaa esimerkiksi puoli vuotta, mutta siten, että hänet
on sijoitettu vanhemman luokse. Mikäli vain kaikki on sujunut kotona hyvin, lapsen
huostaanotto voidaan lopettaa
g) jo huostaanoton purkuhakemuksessa pitäisi ilmoittaa, että on valmis edellä mainittuun
jälkiseurantaan
h) viranomaisen tulisi purkuhakemusta käsitellessään kuulla vanhempia ja lasta sekä ottaa
heidän näkemyksensä huomioon

Huostaanoton purkuprosessi oikeudessa

Viranomaisen tehtyä päätöksensä voi päätöksestä valittaa hallinto-oikeuteen.

Tässä vaiheessa kannattaa ottaa ammattitaitoinen lakimies hoitamaan asiaa, sillä valituksen
muodolla ja lakiin perustuvalla sisällöllä on merkitystä sen suhteen, miten tuomioistuin
hakemukseen suhtautuu.

Hallinto-oikeus ei yleensä käsittele lapsen päästämistä pois huostasta, vaan sitä, onko viranomaisen
päätös ollut laiton. Tämä voi kuulostaa hassulta, mutta viranomaisen laiton päätös ei suoraan lopeta
huostaanottoa, vaan siitä pitää tehdä erillinen päätös.

Hallinto-oikeus voi esimerkiksi ohjeistaa viranomaista, että viranomaisen tulisi tehdä oikeudellisesti
parempi päätös. Tämä tarkoittaa esimerkiksi vanhemman ja lapsen parempaa kuulemista.

Hallinto-oikeus voi kuitenkin myös päättää ottaa lapsen huostassapidon käsiteltäväkseen ja määrätä
purkuhakemuksen perusteella lapsi palautettavaksi vanhemmalleen/huoltajalleen. Tämä tapahtuu
kuitenkin kovin harvoin.

Aktiivisuus kannattaa

Oma kokemukseni on, että vanhemman aktiivisuus kannattaa aina.

Vaikka huostaanottoa ei purkuhakemuksen perusteella suoraan päätettäisikään, voidaan
huostaanotto kuitenkin purkaa jollain tietyllä siirtymäajalla, esimerkiksi vuoden tai kahden kuluttua
purkuhakemuksen käsittelystä.

Tärkeintä on, että vanhempi osoittaa haluavansa aidosti lapsen takaisin kotiin ja on valmis
käyttämään siihen paljon aikaa ja työtä sekä tarvittaessa myös rahaa.