Featured - Perhesuoja

Lastensuojeluasiakkuus

1 syyskuun 202528 elokuun 2025 kirjoittaja Perhesuoja

Lähikuva kolmesta ihmisestä, jotka pinoavat käsiään yhteen ulkona; yhdellä lapsella on oranssi hattu ja sininen takki ja kahdella aikuisella on farkut ja takit, ja he seisovat vihreällä nurmikolla.

Käytännössä lastensuojelun asiakkuus alkaa aina lastensuojeluilmoituksesta. Viranomainen voi toki
itsekin havainnoida tilanteita ja sen perusteella käynnistää lastensuojelun asiakkuuden.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijän velvollisuutena on selvittää kaikki ilmoitukset (tehdä
palvelutarpeen arviointi) – olivatpa ne millaisia tahansa. Toki viranomaisella on aina harkintaoikeus
siihen, onko ilmoitus ilmeisen väärä ja tehty esimerkiksi puhtaasti toisen
vahingoittamistarkoituksessa, jolloin ilmoitus kuitataan toteamalla kirjallisesti, että ilmoitus ei
ilmeisen tarpeettomana johda toimenpiteisiin.

Itse toimin aikoinani vuosien 2017–2018 aikana lastensuojelun sosiaalityöntekijänä (olen
lakimiehen lisäksi pätevä sosiaalityöntekijä) ja suhtauduin kaikkiin nimettömiin
lastensuojeluilmoituksiin erityisen suurella varovaisuudella. Tämä periaate ei koske läheskään
kaikkia sosiaalityöntekijöitä. Jopa lastensuojeluoikeudenkäynneissä nimettömiä ilmoituksia
käytetään ”todisteena” tarpeelle ottaa lapsi huostaan.

Kuka voi tehdä lastensuojeluilmoituksen?

Tosiasiassa kaikki voivat tehdä lastensuojeluilmoituksen, sillä lainsäätäjän ajatuksena on ollut, että
lapsen etu vaatii, että voidaan tehdä myös nimettömänä ilmoituksia. Tällöin ilmoittajan ei tarvitse
pelätä henkilön, kenestä ilmoitus on tehty, kostoa. Tämän jälkeen sosiaalityöntekijä tekee
puolueettomasti selvityksen asiasta ja arvioi omalla vahvalla ammattitaidollaan, onko ilmoituksessa
perää (tekee palvelutarpeen arvioinnin) ja edellyttääkö se toimenpiteitä, kuten
lastensuojeluasiakkuuden aloittamisen.

No, monet ovat luonnollisesti huomanneet, että lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ammattitaito
ei välttämättä ole kovin korkealla tasolla (toki poikkeuksiakin aina on). Tämä luonnollisesti johtuu
myös siitä, että sosiaalityöntekijän yliopistokoulutus ei pidä sisällään psykologian, eikä
terveydenhuollon opintoja, eikä juuri lainkaan oikeustieteellisiä opintoja (lastensuojelulakia ei
käytännössä edes avata sosiaalityöntekijän opintojen aikana).

Isolla joukolla viranomaisia ja työntekijöitä on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus tiettyjen
kriteerien täytyttyä. Lasten ja perheiden kanssa työskentelevillä viranomaisilla ja lisäksi mm.
seurakunnilla ja uskonnollisilla yhdyskunnilla, iltis-kerhojen työntekijöillä, tullilla,
ulosottoviranomaisella, Kelalla ja rajavartiolaitoksella on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus.

Milloin lastensuojeluilmoitus pitää tehdä?

Lastensuojeluilmoitus pitää tehdä, jos edellä mainittujen tahojen työntekijä on tehtävässään saanut
tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma
käyttäytyminen edellyttää mahdollista lastensuojelun tarpeen selvittämistä.

Lailla asetetut kriteerit ilmoitusvelvollisuudelle ovat siis hyvin laveat. Kriteerit edellyttäisivät
kultakin työntekijältä kykyä ja koulutusta tietää, milloin lapsen hoidon ja huolenpidon tarve, lapsen
kehitystä vaarantavat olosuhteet tai lapsen käyttäytyminen ovat sillä tolalla, että ilmoitus pitää
tehdä.

Koska viranomaiselle on asetettu velvollisuus tehdä ilmoitus (sen laiminlyömisestä voisi teoriassa
seurata jopa rikossyyte heitteillepanosta), eikä viranomaisella tai muullakaan edellä mainitulla
työntekijällä ole kovin usein todellista kykyä arvioida, pitääkö ilmoitus tehdä vai ei, kyseiset
työntekijät tekevät mieluummin ilmoituksen, kuin ottavat riskin virkarikossyytteestä tai edes
johtajan nuhteluista. Tämä taas johtaa valtavaan määrään lastensuojeluilmoituksia, joista suurin osa
on joka tapauksessa perättömiä – tehtiinpä niitä tarkoituksellisen tahallisesti taikka ei.

Ilmoitusvelvoitteen piirissä olevien lisäksi on sitten valtava joukko muita ihmisiä, jotka saavat tehdä
ilmoituksia, jos haluavat. Ja riita-asioissa näitä haluajia voi olla hyvinkin paljon, kun ottaa
huomioon, että ilmoituksen voi tehdä joutumatta vastuuseen. Vastuukysymyksiä käsittelen toisessa
artikkelissa.

Syntymässä olevasta lapsesta voidaan tehdä ennakollinen lastensuojeluilmoitus. Lastensuojelulla on
velvollisuus ilmoittaa asiakkaanaan olevasta lapsesta toiselle hyvinvointialueelle, mikäli lapsi
muuttaa sinne. Eli kovin helppoa ilmoitusvelvollisuuden piiristä eroon pääseminen ei ole.

Asiakkuuden alkaminen

Lastensuojeluasiakkuus alkaa, kun sosiaalityöntekijä toteaa palvelutarpeen arvioinnin perusteella,
että:

1) lapsen kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä; taikka
2) lapsi käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään ja kehitystään; ja
3) lapsi tarvitsee lastensuojelulain mukaisia palveluja ja tukitoimia.

Jo ennen palvelutarpeen arvioinnin valmistumista lastensuojelun asiakkuuteen päätyy, mikäli lapsi
tarvitsee pikaisia toimia lapsen terveyden ja kehityksen turvaamiseksi. Mikäli lapselle ja tämän
perheelle annetaan lastensuojeluviranomaisen palveluita, kuten perhetyötä tai kiireellistä sijoitusta
(kiireellinen sijoituskin katsotaan palveluksi), alkaa asiakkuus myös jo silloin.

Vastuusosiaalityöntekijä

Lastensuojelun asiakkaana olevalle lapselle on nimettävä vastuusosiaalityöntekijä.
Sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuuden ollessa suuri on viranomaisen huolehdittava siitä, että pois
lähtevän vastuusosiaalityöntekijän tilalle on nimettävä uusi vastuusosiaalityöntekijä.

Kiireellinen sijoitus

1 syyskuun 202528 elokuun 2025 kirjoittaja Perhesuoja

Ryhmä lapsia istuu tiiviisti vierekkäin ja valitsee värikkäitä tusseja kirkkaasta muovisäiliöstä, kädet kurottaen ja keskittyen taidetarvikkeisiin.

Joskus lastensuojelun asiakkaan kohtaama ensimmäinen raju toimenpide lastensuojeluviranomaisen
puolelta on kiireellinen sijoitus. Lapsi konkreettisesti viedään pois vanhemmalta/huoltajalta ja
siirretään joko sijaisperheeseen tai sijaishuoltolaitokseen.

Kiireellinen sijoitus kestää kuukauden, ellei sitä keskeytetä. Viranomainen voi tietyillä ehdoilla
jatkaa kiireellistä sijoitusta toiselle kuukaudelle.

Mikäli viranomainen tekee kiireellisen sijoituksen aikana huostaanottohakemuksen lapsesta
hallinto-oikeudelle, sijoitus jatkuu automaattisesti, kunnes päätös hakemuksesta on tehty.

Kiireellisen sijoituksen perusteet

Kiireellinen sijoitus voidaan tehdä, mikäli lapsi on välittömässä vaarassa.

Välitön vaara määritellään lastensuojelulain 40 §:ssä säädettyjen huostaanoton kriteerien
perusteella.

Perusteet ovat lähinnä lapsen terveydelle ja kehitykselle vakavaa vaaraa aiheuttavat elinolosuhteet
tai lapsen oma (esimerkiksi rikollinen) käytös. Edellä mainitut syyt voivat olla perusteena
huostaanotolle ja kiireelliselle sijoitukselle vain, mikäli avohuollon tukitoimet eivät ole riittäviä ja
lisäksi sijaishuolto katsotaan lapsen edun mukaiseksi.

Missä tilanteessa lapsi on välittömässä vaarassa hänen elinolosuhteidensa perusteella? Esimerkiksi
silloin, jos hänen kotonaan häntä pahoinpidellään toistuvasti tai hänen hoitonsa ja ruokailunsa
laiminlyödään siten, että se aiheuttaa lapselle välittömän vaaran esimerkiksi vammautumisesta tai
jopa kuolemisesta. Välitön vaara voi aiheutua myös siitä, jos lapsi ottaa säännöllisesti osaa
rikolliseen toimintaan.

Olen nähnyt lukuisia kiireellisen sijoituksen päätöksiä, joita on perusteltu mm. muutaman vuoden
takaisilla tapahtumilla. Vaikka kyseiset tapahtumat olisivat tottakin, eivät vanhat jutut voi aiheuttaa
välitöntä vaaraa lapselle, mitä kiireellisen sijoituksen toteuttaminen kuitenkin edellyttää.

Kiireellisen sijoituksen päätöksen perustelut voivat olla myös niin mielivaltaisia, kuin että ”lapsen
huoltajat ovat puhuneet lapselle ikävään sävyyn”. Olen nähnyt tällaisen kiireellisen sijoituksen
päätöksen.

Kiireellisen sijoituksen päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeudelle 30 päivän kuluessa siitä
hetkestä, kun asiaan osallinen on saanut päätöksestä todisteellisesti tiedon.

Valitukset kiireellisestä sijoituksesta käsitellään yleensä kirjallisesti ja valituksen käsittely kestää
ainakin puoli vuotta.

Lapsen etu arvioitava

Velvollisuus huostaanottoon sekä kiireellisen sijoituksen perusteet määritellään lastensuojelulain 40
§:ssä. Yksi sen kriteereistä, jota ei saa sivuuttaa, on, että sijaishuollon arvioidaan olevan 4 §:n
mukaisesti lapsen edun mukaista.

Käytännössä aina kiireellisen sijoituksen perusteluihin kirjataan vain, että sijoitus on lapsen edun
mukaista. Tämä kirjoitetaan ilman mitään tarkempia perusteluja, vaikka hallintolaki (joka koskee
kaikkea viranomaistoimintaa, myös lastensuojelua) edellyttää (44 §) perusteluja:
Kirjallisesta päätöksestä on käytävä selvästi ilmi:
…
3) päätöksen perustelut…

Mikäli lapsen vaaralliset elinolosuhteet aiheutuvat esimerkiksi jostain satunnaisesta vanhemman
lapseen kohdistamasta lyönnistä, ei lapsen edun mukaista ole erottaa lasta häntä mahdollisesti jo
vuosikausia hoitaneesta vanhemmasta, vaan järjestää vanhemmalle esimerkiksi vihanhallintaa
kehittävää valmennusta.

Edellä mainittu johtuu siitä, että pieni lapsi on luonnollisesti kiintynyt läheisesti vanhempaansa.
Jokainen voi kuvitella lapsen kauhun, jos hänet yhtäkkiä viedään häntä hoitaneelta vanhemmalta
pois, eikä lapsi tiedä, miksi näin on tapahtunut ja milloin hän näkee vanhempansa jälleen.

Avohuollon toimenpiteet ensisijaisia

Lain mukaan huostaanottoon ja sijaishuollon järjestämiseen voidaan kuitenkin ryhtyä vain, jos 7
luvussa tarkoitetut toimet eivät olisi lapsen edun mukaisen huolenpidon toteuttamiseksi sopivia tai
mahdollisia taikka jos ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi.

Mikäli perusteena lapsen kiireelliselle sijoitukselle / huostaanotolle ovat vanhemman
mielenterveyden ongelmat, asetetaan kyseinen sairas vanhempi terveydentilan perusteella eri
asemaan kuin muut vanhemmat.

Sen sijasta häntä tulisi hoitaa. Vanhemman ja lapsen terveyteen liittyvien uhkien hoitamisesta on
säädetty terveydenhuoltolain 69 §:ssä:

Jos lastensuojelun tarve johtuu riittämättömistä terveydenhuollon palveluista, lapselle ja hänen
perheelleen on sen estämättä, mitä hoitoon pääsystä 51, 51 a–51 c, 52 ja 53 §:ssä säädetään,
järjestettävä viipymättä lapsen terveyden ja kehityksen kannalta välttämättömät terveydenhuollon
palvelut.

Lasta ei siis voida ottaa kiireelliseen sijoitukseen tai huostaan, mikäli mielenterveysongelmat ovat
hoidettavissa normaalitietä eli terveydenhuollon toimenpitein. Lain pykälä tarkoittaa samalla sitä,
että viranomaisen on järjestettävä viipymättä tarvittavat palvelut koko perheelle vaikka hankkimalla
palvelu yksityiseltä palveluntuottajalta.

Jos vanhemman mielenterveyden ongelmat johtavat siihen, että lapseen kohdistuu välitön uhka
vahingoittumisesta, on selvä, että lapsi pitää tällaisessa tilanteessa sijoittaa kiireellisesti. Olen
hoitanut myös tämän tyyppistä tapausta ja siinä lastensuojeluviranomainen on nimenomaan vältellyt
toimimasta velvollisuuksiensa mukaisesti, mikä johti lapsen vahingoittumiseen.

Arvioinnin pitää olla objektiivista ja tietämykseen perustuvaa

Perusperiaate on selvä: kiireellinen sijoitus ja huostaanotto ovat viimesijaisia toimenpiteitä, ja niitä
ennen on järjestettävä avohuollon tukitoimia.

Arvioinnin pitää olla objektiivista eli sen pitää perustua todistettavissa oleviin tosiseikkoihin sekä
parhaaseen mahdolliseen tietämykseen siitä, miten lapsen etu tulee huomioida kussakin tilanteessa.

Kun sosiaalityöntekijöillä ei lähtökohtaisesti ole lääketieteellistä tutkintoa, eivät he voi tehdä
myöskään lääketieteellistä diagnoosia muista.

Sijoitus lopetettava perusteiden loppuessa

Mikäli perusteet kiireelliselle sijoitukselle loppuvat, kiireellinen sijoitus tulee välittömästi päättää.
Lain mukaan sitä ei saa jatkaa varmuuden varalta.

Tosin lastensuojeluviranomaiset toimivat usein näin ja perustelevat asiaa sillä, että he ”haluavat olla
varmoja, että lapsi voi palata turvallisesti kotiinsa”.

Tahdonvastainen huostaanotto ja oikeutesi

1 syyskuun 202528 elokuun 2025 kirjoittaja Perhesuoja

Pitkä vaaleatukkainen nainen, jolla on keltainen toppi, pitelee hymyilevää nuorta tyttöä, jolla on ruskea villapaita, järven rannalla, taustalla vuoret. Molemmat vaikuttavat iloisilta ja tuulen puhaltamilta.

Tahdonvastainen huostaanotto tarkoittaa tilannetta, jossa lapsi sijoitetaan kodin ulkopuolelle ilman
huoltajien tai lapsen suostumusta. Tällainen päätös perustuu lastensuojelulain 40 §:ään, jonka
mukaan lapsen huostaanotto hyvinvointialueelle voidaan suorittaa, jos lapsen terveys tai kehitys on
vakavasti vaarassa, avohuollon tukitoimet eivät riitä ja sijaishuolto on lapsen edun mukaista. Tässä
artikkelissa käyn läpi huostaanoton vaiheet.

Huostaanoton edellytykset ja laki

Tahdonvastainen huostaanotto perustuu lastensuojelulain 40 §:ään, joka määrittelee tilanteet, joissa
lapsi voidaan sijoittaa kodin ulkopuolelle ilman huoltajien tai lapsen suostumusta. Huostaanottoa
voidaan hakea, jos:

a) Lapsen terveys tai kehitys on vakavasti vaarantunut esimerkiksi haitallisten elinolosuhteiden
vuoksi, tai
b) Lapsi toimii itse tavalla, joka vaarantaa hänen hyvinvointinsa (esim. päihteiden käyttö,
rikollisuus),
c) Avohuollon tukitoimet eivät ole riittäneet parantamaan tilannetta, ja
d) Sijaishuolto on lapsen edun mukaista.

Ennen huostaanottohakemuksen tekemistä sosiaalityöntekijän (”sossun”) tulee arvioida tilanne
huolellisesti ja dokumentoida perustelut lain mukaisesti. Päätös tulisi tehdä lapsen edun mukaisesti,
mutta käytäntö osoittaa, että näin ei monesti tapahdu.

Prosessin vaiheet

Tahdonvastainen huostaanotto etenee vaiheittain: ensin sossu arvioi tilanteen ja valmistelee
hakemuksen, sitten johtava sosiaalityöntekijä vie hakemuksen hallinto-oikeuteen, jos joku
asianosaisista vastustaa sitä. Mikäli kukaan asianosainen ei vastusta, lastensuojeluviranomainen voi
päättää huostaanotosta itse. Tämän vuoksi hakemusta pitää vastustaa, muuten hallinto-oikeus ei
käsittele asiaa ollenkaan.

Alla käydään läpi kaksi keskeistä vaihetta: kuuleminen ja mahdollinen kiireellinen sijoitus.
Monessa tapauksessa lapsi on jo valmiiksi kiireellisessä sijoituksessa ennen
huostaanottohakemusta.

Kuuleminen ja avustaja

Ennen kuin hakemus lähetetään hallinto-oikeuteen, sossun pitää kuulla kaikkia asianosaisia, eli
lapsen vanhempia, huoltajia ja lasta itseään, jos tämä on täyttänyt 12 vuotta. Nuorempikin voi
lausua mielipiteensä, jos hän on ikäistään kypsemmän oloinen.

Kuulemisella pitäisi olla merkitystä: jos kuulemisessa tulee jotain sellaista ilmi, että huostaanottoon
ei olekaan perusteita, ei hakemusta saa lähettää eteenpäin.

Monesti lastensuojeluviranomainen sivuuttaa tämän ja kuuleminen on pelkkä muodollisuus, joka
viranomaisen vain pitää suorittaa, että voi lähettää hakemuksen hallinto-oikeuteen.

Asianosaiselle pitää lähettää kutsu ja asiakirjat riittävän ajoissa, jotta tämä ehtii valmistautua.
Mukaan saa ottaa avustajan, mutta jos haluaa ilmaisen oikeusavustajan, pitää ehtiä pyytää sellaista
oikeusaputoimistosta – ja jonot voivat olla pitkät. Jonkun kaverin ottaminen mukaan voi toimia
henkisenä tukena, mutta varsinaisen kuulemisen lopputulokseen sillä ei yleensä ole merkitystä.

Kiireellinen sijoitus ja sen jatko

Usein lapsi on ensin sijoitettu kiireellisesti, ja vasta sen jälkeen tehdään huostaanottohakemus.
Tämä voi johtaa siihen, että lapsi on sijoitettuna jopa vuoden, ennen kuin oikeus tekee ratkaisun.

Silloin tilanne menee näin:

Lapsi on ensin 1–2 kuukautta kiireellisessä sijoituksessa.

Sen jälkeen hän on sijoituksessa koko sen ajan, kun huostaanottohakemus odottaa käsittelyä (joka
voi kestää 8–20 kuukautta).

Huostaanotto, hallinto-oikeus ja suullinen käsittely

Jos joku asianosaisista – esimerkiksi vanhempi tai 12 vuotta täyttänyt lapsi – vastustaa
huostaanottohakemusta, sossun on vietävä asia hallinto-oikeuden käsittelyyn.

Huostaanottohakemusta on vastustettava, muuten ei tule oikeuskäsittelyä. Tämä on keskeistä
ymmärtää – ilman vastustusta asia jää pelkästään viranomaispäätöksen varaan.

Kun hakemus etenee oikeuteen, hallinto-oikeus toimittaa sen kaikille asianosaisille
kommentoitavaksi. Tässä kohtaa on tärkeää vaatia hallinto-oikeudelta suullista käsittelyä – pelkkä
pyytäminen ei riitä. Lisäksi oikeudelle pitää ilmoittaa, miksi haluaa suullista käsittelyä: jotta
asianosainen voi tulla kuulluksi ja kertoa oman näkemyksensä. Lisäksi asianosainen voi kutsua
todistajia oikeuteen.

Suullisen käsittelyn kulku

Istunto järjestetään suljetuin ovin, ja paikalla on yleensä 3–4 tuomaria. Mukana voivat olla:

Asianosaiset ja heidän avustajansa (asianajaja, lupalakimies tai julkinen oikeusavustaja)

Tukihenkilö (ei osallistu keskusteluun)

Lastensuojeluviranomainen, usein lakimiehen kanssa

Aluksi kaikki kertovat lyhyesti, mistä heidän mielestään on kyse. Tämän jälkeen kuullaan 12 vuotta
täyttänyt lapsi, ja lapsen kuuleminen tapahtuu vain hänen avustajansa ja tuomareiden läsnä ollessa.
Muut saavat suullisen yhteenvedon myöhemmin.

Seuraavaksi kuullaan vanhemmat ja muut huoltajat. Jos kyseessä on huostaanoton purku, voidaan
kuulla myös sijaisvanhemmat. Kaikki osapuolet voivat esittää toisilleen kysymyksiä, ja asiaan
osallisella on oikeus kertoa asiasta haluamallaan tavalla, ei vain vastata kysymyksiin.

Todistajien kuuleminen

Jos mukana on todistajia, heidät pitää ilmoittaa etukäteen. Heitä voidaan kuulla paikan päällä tai
etänä, mikäli esimerkiksi välimatka on pitkä. Tämä on tärkeää muistaa, sillä Suomessa on vain
kuusi hallinto-oikeutta, ja matkat voivat olla pitkiä.

Päätöksenteko ja valitus

Päätös tehdään kirjallisten lausumien, todisteiden ja suullisen käsittelyn yhteissummana. Vaikka
hallinto-oikeudella on periaatteessa kuukausi aikaa antaa ratkaisu, käytännössä päätöstä voi joutua
odottamaan paljon pidempään – joskus jopa 3,5 kuukautta.

Päätöksestä voi valittaa Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, ja huostaanottoasioissa ei tarvitse hakea
valituslupaa. Tämä tarkoittaa, että valitus on aina käsiteltävä.

Lastensuojelu voi vetää hakemuksen takaisin

Moni luulee, että kun asia on hallinto-oikeudessa, mikään ei muutu ennen tuomioistuimen päätöstä.
Tämä ei pidä paikkaansa. Lastensuojelu voi milloin tahansa peruuttaa huostaanottohakemuksen, jos
se arvioi, että huostaanoton edellytykset eivät enää täyty.

Sossun pitää arvioida tilannetta jatkuvasti. Jos perusteet eivät enää ole olemassa, ei huostaanottoa
saa tehdä, ja hakemus on vedettävä pois. Käytännössä näin on tapahtunut monien asiakkaiden
kohdalla – hakemus on vedetty takaisin kesken prosessin.

Silti moni sossu väittää virheellisesti, että koska asia on oikeudessa, sille ei voi enää tehdä mitään.
Tämä ei ole totta: lastensuojeluviranomainen on hallinto-oikeutta ylempänä, koska voi peruuttaa
hakemuksen milloin tahansa.

Valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen

Jos hallinto-oikeuden päätös ei tyydytä, siitä voi valittaa suoraan Korkeimpaan hallinto-oikeuteen
(KHO). Huostaanottoasioissa ei tarvita valituslupaa, vaan valitus on käsiteltävä. KHO päätyy lähes
aina hyväksymään alempien oikeusasteiden ratkaisut.

Usein kysytyt kysymykset

Mitä tarkoittaa tahdonvastainen huostaanotto?

Tahdonvastainen huostaanotto tarkoittaa tilannetta, jossa lapsi sijoitetaan kodin ulkopuolelle ilman
lapsen tai huoltajien suostumusta. Päätös perustuu lastensuojelulain 40 §:ään, ja sen edellytyksenä
on, että lapsen terveys tai kehitys on vakavasti vaarassa, eivätkä avohuollon tukitoimet ole riittäviä,
eikä sijoitus ole lapsen edun vastainen.

Pitääkö huostaanottohakemusta vastustaa?

Kyllä. Huostaanottohakemusta on vastustettava, muuten ei tule oikeuskäsittelyä. Jos kukaan
asianosaisista ei vastusta, hakemus ei mene hallinto-oikeuden käsittelyyn, vaan viranomainen voi
tehdä päätöksen ilman tuomioistuinkäsittelyä.

Voiko lastensuojelu peruuttaa huostaanottohakemuksen?

Kyllä voi. Lastensuojelu voi milloin tahansa peruuttaa huostaanottohakemuksen, jos huostaanoton
edellytykset eivät enää täyty. Sossun tehtävä on arvioida tilannetta jatkuvasti. Jos perusteet
katoavat, hakemus on vedettävä pois hallinto-oikeudesta.

Onko kiireellisen sijoituksen aikana tehty huostaanotto pysyvä?

Ei automaattisesti. Kiireellinen sijoitus on väliaikainen toimenpide, jonka aikana
huostaanottohakemus voidaan valmistella. Kuitenkin käytännössä lapsi voi olla sijoitettuna pitkään,
koska huostaanottohakemuksen käsittely voi kestää 8–20 kuukautta. Lapsi jatkaa sijoituksessa
käsittelyn ajan, vaikka asia ei olisi vielä ratkaistu oikeudessa.

Kuka voi olla avustajana huostaanottoasiassa?

Avustajana voi toimia asianajaja, luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja (lupalakimies) tai julkinen
oikeusavustaja oikeusaputoimistosta. Ilmaisen oikeusavun saa, jos on pienituloinen. Hakemuksen
oikeusavusta tekee avustajasi.

Yhteydenpidon rajoitus

1 syyskuun 202528 elokuun 2025 kirjoittaja Perhesuoja

Nuori tyttö ja poika istuvat kivillä veden äärellä hymyillen ja nauraen aurinkoisena päivänä. Taustalla on puita ja nurmikkoaluetta, jotka luovat rauhallisen ulkoilmaympäristön.

Lapsen ollessa lastensuojeluviranomaisen eli hyvinvointialueen huostassa joko kiireellisen
sijoituksen tai huostaanoton seurauksena on lapsen ja vanhemman/huoltajan/lapselle läheisen
ihmisen (isovanhemmat) välisestä yhteydenpidosta sovittava viimeistään
asiakassuunnitelmapalaverissa.

Ellei asiasta päästä yhteisymmärrykseen, on lastensuojeluviranomaisen tehtävä päätös
yhteydenpidon rajoituksesta. Tästä päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen.

Lastensuojelulaki lähtee siitä, että sosiaalityöntekijän pitää edistää lapsen ja vanhemman välistä
yhteydenpitoa.

Kriteerit yhteydenpidon rajoitukselle

Rajoitusedellytyksistä säädetään lastensuojelulain 61 a ja 62 -pykälissä. Niiden mukaan rajoitus
voidaan asettaa, mikäli yhteydenpidosta lapsen ja vanhemman välillä aiheutuu haittaa joko
sijoituksen/huostaanoton tarkoitukselle tai sitten yhteydenpidosta aiheutuu vaaraa joko lapselle tai
sitten sijaishuoltopaikan henkilökunnalle.

Rajoitusta ei saa asettaa, mikäli rajoitus on lapsen edun vastainen, eikä se ole oikeassa suhteessa
lapsen ikään ja kehitystasoon nähden. Esimerkiksi pienelle lapselle voi olla erityisen suuri trauma,
jos hän joutuu eroon vanhemmistaan.

Joka tapauksessa rajoitus on välittömästi päätettävä, kun siihen ei ole enää syytä. Kun
lastensuojelun sosiaalityöntekijä voi nähdä lapsen vaikka monen kuukauden väliajoin, on vaikeaa
katsoa, että sosiaalityöntekijä olisi perehtynyt riittävällä tarkkuudella siihen, milloin yhteydenpidon
rajoituksen perusteet ovat poistuneet.

Erilaisia syitä, joita itse kutsuisin jopa tekosyiksi, on asetettu yhteydenpidon rajoituksen
perusteeksi. Kerron näistä erillisessä artikkelissa. Lähtökohtana kuitenkin on se, että
kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa on perheille taattu oikeus yhdessä oloon ja yksityisyyden
suojaan. Myös perustuslain 10 pykälässä on taattu tällainen oikeus.

Kansainväliset ihmisoikeussopimukset

Keskeiset asiaan liittyvät kansainväliset sopimukset ovat yleissopimus lasten oikeuksista
(Yhdistyneet Kansakunnat) ja Euroopan ihmisoikeussopimus (Euroopan Neuvosto).

Yleissopimus lapsen oikeuksista 16. artikla: ”Lapsen yksityisyyteen, perheeseen, kotiin tai
kirjeenvaihtoon ei saa puuttua mielivaltaisesti tai laittomasti”… ” Lapsella on oikeus lain suojaan
tällaiselta puuttumiselta ja halventamiselta.”

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8. artikla: ”Jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-
elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta.”

Kun kansainväliset ihmisoikeussopimukset ovat lakien hierarkiassa ylimpänä, on muun muassa
lastensuojelulaki sille alisteinen.

Lapsen huoltajuus- ja tapaamisoikeuskiistat

1 syyskuun 202528 elokuun 2025 kirjoittaja Perhesuoja

Mies istuu pöydän ääressä kahden pienen lapsen kanssa ja keskittyy kannettavaan tietokoneeseen. Toinen lapsista osoittaa näyttöä, kun nuorempi ja mies katselevat tarkkaavaisesti. He näyttävät olevan mukana yhteisessä toiminnassa.

Suuri osa avio- ja avoliitoista päättyy jossain vaiheessa eroon. Mikäli liitosta on jäänyt lapsia, pitää
heidän huoltajuudestaan ja lasten tapaamisoikeudesta vanhempiinsa sopia. Yleensä vanhemmat
kykenevät sopimaan näistä asioista keskenään, mutta eivät aina.

Vaikka lapsi olisi lastensuojelun toimesta sijoitettu, voidaan huoltajuudesta ja tapaamisoikeudesta
sopia vanhempien kesken.

Mikäli vanhemmat voivat sopia yhteisymmärryksessä asioista, sopimus lapsen huollosta ja
tapaamisoikeudesta vahvistetaan hyvinvointialueen lastenvalvojalla. Mikäli sopimukseen ei päästä,
asia pitää viedä hakemuksena lapsen kotipaikkakunnan käräjäoikeuteen.

Lapsen huolto

Lapsen huollossa on kyse siitä, kuka päättää lasta koskevista asioista. Lapsi voi lain mukaan tehdä
päätöksiä vain vähäisistä itseään koskevista asioista, joten esimerkiksi lasta koskevista koulutus-,
terveys- ja sosiaaliasioiden hoitamisesta, uskontokunnasta, kotiintuloajoista ja niin edelleen pitää
hänen huoltajansa tehdä päätökset siihen asti, kunnes lapsi täyttää 18 vuotta.

Jos huoltajia on kaksi, kuten yleensä on, tärkeistä asioista pitää olla vanhempien kesken
yhteisymmärrys. Nopeasti ja ns. paikalla tehtävät päätökset voi ratkaista vain toinen vanhempi (jos
lapsella on vaikkapa korvatulehdus, ei hänen viemisekseen lääkäriin tarvita molempien vanhempien
päätöstä).

Jos vanhemmat ovat kovin erimielisiä asioista, voi se haitata lapsen asioiden hoitoa. Jos vanhemmat
ovat erimielisiä vaikkapa siitä, minne lapsen pitää hakea peruskoulun jälkeen opiskelemaan ja
molemmat pitävät tiukasti kiinni omasta kannastaan (esim. toinen haluaa lapsen menevän lukioon ja
toinen ammattikoulun peltiseppälinjalle), voi se muodostua esteeksi lapsen koulutukseen pääsylle.

Siksi näissä tilanteissa tulee harkittavaksi, onko lapsen näkökulmasta järkevämpää, että vain toinen
vanhempi saa ratkaista lasta koskevat kysymykset (ns. yksinhuoltajuus). Teoriassa siis on
mahdollista, että vaikka vanhemmat olisivat avioliitossa ja asuisivat jopa yhdessä riidoista
huolimatta, vain toinen vanhemmista olisi huoltaja.

Huoltajuusriidoissa voidaan monesti päätyä ratkaisuun, että yhteishuoltajuus vanhempien kesken
säilyy, mutta niin sanotuin tehtävänjakomääräyksin. Tämä tarkoittaa sitä, että toinen vanhemmista
saa päättää yksin esimerkiksi koulutukseen liittyvistä asioista.

Tapaamisoikeudesta

Huoltoon liittyviä asioita lapsi ja vanhemmat eivät monesti havaitse tavallisessa arjessa, mutta
tapaamisoikeusasiat eivät voi jäädä huomaamatta.

Avioeron jälkeen lapset ottanut vanhempi voi helposti estää toista vanhempaa edes näkemästä
lapsiaan. Tilanteen ratkaiseminen ei vanhempien riitaisten välien vuoksi olekaan ihan helppo asia.

Laki lähtee siitä, että lähivanhemman (kenen luona lasten kotiosoite on) pitää edistää lapsen
oikeutta tavata etävanhempaansa. Eli lapsella on oikeus tavata molempia vanhempiaan ja saada
molemmilta rakkautta ja hoivaa. Mikäli toinen vanhempi pahoinpitelee lasta, on tilanne
luonnollisesti toinen. Siksi avioerotilanteissa riitelevät vanhemmat voivatkin ryhtyä helposti
tekemään toisistaan panettelevia lastensuojeluilmoituksia. Varsinkin, kun lastensuojeluilmoituksia
voi tehdä nimettömänä.

Riitaisassa suhteessa tapaamisoikeuden lapseensa haluavan vanhemman pitää tehdä hakemus
asiasta käräjäoikeuteen ja vaatia joitain tiettyjä tapaamisaikoja. Koska laki lähtee siitä, että lapsella
on oikeus molempiin vanhempiinsa, tapaamisoikeus yleensä myönnetään. Mikäli lapsen ja
vanhemman välillä on ongelmia, esimerkiksi ollut väkivaltaa tai vanhempi käyttää päihteitä,
tapaamisoikeus voidaan myöntää valvottuina eli hyvinvointialueen ylläpitämässä tapaamispaikassa.
Valvotussa tapaamisessa lapsen ja vanhemman kanssa on tapaamispaikan työntekijänä
varmistamassa lapsen turvallisuuden. Niin sanotuissa tuetuissa tapaamisissa lapsi ja vanhempi
tapaavat toisensa tapaamispaikassa siten, että tapaamispaikan työntekijä on lähettyvillä, mikäli lapsi
(tai vanhempi) tarvitsee apua.

Yleensä käräjäoikeuden antamaa päätöstä kunnioitetaan (ellei sitten valiteta hovioikeuteen ja jopa
Korkeimpaan oikeuteen, joiden antaman päätöksen jälkeen päätös vasta on lainvoimainen), mutta
joskus tapahtuu niin, että vanhempi ei käräjäoikeuden päätöksen jälkeenkään tuo lasta
tapaamispaikalle.

Monet ajattelevat, että silloin voi pyytää poliisia apuun lapsen saamiseksi tapaamiseen, mutta
poliisille asia ei tässä vaiheessa kuulu. Suomalaiseen oikeusjärjestelmään kuuluu lapsen
tapaamisasioissa se, että käräjäoikeuden päätöksen täytäntöönpanoa varten pitää nostaa erillinen
täytäntöönpanokanne, mikäli lähivanhempi ei suostu tuomaan lasta tapaamiseen.

Täytäntöönpanokanteen käsittely pyritään järjestämään mahdollisimman nopeasti ja
täytäntöönpanokanteen perusteella tehdyn päätöksen kanssa etävanhemman pitää mennä
ulosottoviranomaiselta pyytämään toimenpiteitä lapsen tapaamisen järjestämiseksi. Yleensä
ulosottoviranomainen määrää lähivanhemman tuomaan lapsen tapaamiseen tai muuten
lähivanhempi joutuu maksamaan uhkasakon. Mikäli edes uhkasakko ei riitä pelottamaan
lähivanhempaa riittävästi, ulosottoviranomainen voi pyytää poliisia haetuttamaan lapsen tapaamista
varten.

Tällaisissa äärimmäisissä tilanteissa (etävanhempi ei saa tavata lastaan kuin uhkasakon turvin tai
poliisin hakemana) on järkevää viedä uusi tapaamisoikeus- ja huoltajuushakemus käräjäoikeuteen.
Mikäli lähivanhempi järjestelmällisesti estää tapaamiset etävanhemman kanssa, on käräjäoikeuden
mahdollista määrätä lapsi kokonaan etävanhemman huoltoon ja asumaan hänen luokseen. Näin lain
tavoite lapsen oikeudesta molempiin vanhempiinsa saavutetaan äärimmäisissä tilanteissa.

Käräjäoikeuden väliaikaismääräys

Jos lapsen huollon osalta pitää tehdä pikainen ratkaisu (esimerkiksi sen ratkaisemiseksi, minne lapsi
voi mennä opiskelemaan tai jos toinen vanhempi ei ole toisen vanhemman vastustuksesta johtuen
saanut pitkään aikaan nähdä lastaan), käräjäoikeus voi antaa väliaikaismääräyksen lapsen huollosta
ja tapaamisoikeudesta. Väliaikaismääräystä pyydetään yleensä siinä vaiheessa, kun käräjäoikeuteen
jätetään hakemus lapsen huollosta ja/tai tapaamisoikeudesta.

Sovittelusta

Yleensä huoltajuus- ja tapaamisoikeuskiistoissa kannattaa pyrkiä sovittelemaan käräjäoikeudessa
(sovittelu onnistuu myös hovioikeudessa). Asiasta on oma artikkelinsa.

Elatusavusta

Monesti myös elatusavusta päätetään huoltajuus- ja tapaamisoikeuskiistan käsittelyn yhteydessä.
Siitä kuitenkin tulee toinen artikkeli.

Valitukset ja kantelut

1 syyskuun 202528 elokuun 2025 kirjoittaja Perhesuoja

Kaksi pientä lasta, tyttö ja poika, hymyilevät ja pitävät aikuisia kädestä pitäen kädestä, kun he kävelevät läpi aurinkoisen hedelmätarhan, jossa on kukkivia puita. Lapset näyttävät onnellisilta ja leikkisiltä.

Suomessa laillisesti asuva henkilö voi valittaa viranomaisen tekemästä, häntä koskevasta
päätöksestä, hallinto-oikeuteen (Suomessa on 6 hallinto-oikeutta, Pohjois-Suomen, Itä-Suomen,
Vaasan, Turun, Hämeenlinnan ja Helsingin hallinto-oikeudet. Niiden lisäksi Ahvenanmaalla on oma
hallinto-oikeus).

Valituksen teko edellyttää, että viranomaisen tekemässä päätöksessä on valitusosoitus eli osio,
missä kerrotaan, minne ja miten voi valittaa.

Kantelu taas koskee enemmänkin viranomaisen suorittamaa henkilön lainvastaista kohtelua. Mikäli
esimerkiksi viranomainen ei ole henkilön pyynnöistä huolimatta lähettänyt hänelle henkilöä
koskevia asiakirjojen kopioita, on viranomainen kohdellut henkilöä laittomasti.

Tällaisesta kohtelusta voi kannella sosiaalityöntekijän esimiehelle, eduskunnan oikeusasiamiehelle
tai aluehallintovirastolle.

Valituksen voi tehdä itsekin

Yleensä lastensuojeluviranomaisen tekemä ensimmäinen henkilöä koskeva päätös, mistä voi
valittaa hallinto-oikeuteen, liittyy kiireelliseen sijoitukseen. Sen jälkeen viranomainen voi tehdä
päätöksen kiireellisen sijoituksen jatkosta ja sijoituksen aikana rajoitetusta yhteydenpidosta lapsen
ja vanhemman välillä. Näistä kaikista voi valittaa oman alueen hallinto-oikeudelle.

Lastensuojeluasiasta tehdystä valituksesta ei tarvitse maksaa oikeudenkäyntimaksua. Kun hallinto-
oikeuden oikeudenkäyntimaksu on nykyään (vuonna 2025) 310 euroa ja valitus Korkeimpaan
hallinto-oikeuteen maksaa 610 euroa, niin näin suuret maksut voisivat jo yksinään kaataa
pienituloisen valittajan talouden. Lastensuojeluasiat liittyvät niin vahvasti henkilön yksityisyyden
suojaan, että alun perin oikeudenkäyntimaksujen maksuvelvollisuudesta päätettäessä on katsottu,
että niistä tehdyistä valituksista ei tarvitse maksaa. Näin ihmisten kynnys valittaa päätöksistä ei
nouse liian korkeaksi.

Valituksen voi tehdä itsekin. Tosin koulutuksen hankkinut, asiantunteva ja motivoitunut lakimies
osaa tehdä valituksen sellaisin perustein, että hallinto-oikeuden täytyy suhtautua siihen asiaan
kuuluvalla vakavuudella.

Mikäli henkilö on pienituloinen, hän voi saada oikeusapua oikeudellisen avustajan palkkaukseen.
Käytännössä oikeusapu myönnetään lastensuojeluasioissa aina.

Valituksen käsittelyprosessi

Hallinto-oikeuden saadessa valituksen se yleensä lähettää sen saman tien viranomaiselle
kommentoitavaksi.

Viranomaisen vastattua valitukseen valittajalle annetaan mahdollisuus vastata viranomaisen
antamaan vastaukseen ja toimittaa tarvittaessa lisätodistelua.

Periaatteessa jokaisesta valituksesta voitaisiin järjestää suullinen käsittely. Se edellyttää suullisen
käsittelyn vaatimista. Hallinto-oikeus tosin lähes aina päättää, että valitusasia käsitellään kirjallisesti
eli ei suullisessa käsittelyssä. Tällöin tuomioistuin tekee päätöksen lähetettyjen asiakirjojen ja niihin
sisältyvien oikeudellisten perusteluiden ja todisteiden perusteella.

Kantelun tekeminen on helpompaa, mutta vaikuttaa vähemmän

Kantelun tekeminen on siinä mielessä helppoa/helpompaa kuin valituksen teko, että kantelussa
kuvataan tapahtunut ja mikä siinä kantelijan mielestä meni väärin, minkä jälkeen
kanteluviranomaisen tehtävänä on selvittää viranomaiselta, mitä heidän mielestään on tapahtunut.
Kanteluviranomaisella on oikeus saada kaikki asiaan liittyvät asiakirjat, joista kantelun tutkiva taho
voi itse tehdä johtopäätöksiä, onko asian ratkaisu mennyt oikein.

Kantelun tekeminen tapahtuu esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamiehen nettisivun etusivulla
olevan kantelulinkin kautta.

Kantelun tekemiseen voi palkata lakimiehen, mutta sitä varten ei voi saada oikeusapua. Oikeusavun
saa asioihin, jotka ovat tuomioistuimessa käsittelyssä. Mikäli oikeusaputoimiston julkisella
oikeusavustajalla on aikaa ja osaamista, hän voi auttaa kantelun tekemisessä.

Kanteluviranomaiselta on monesti tullut varsin hyviä ratkaisuja. He lähettävät ratkaisunsa
viranomaiselle tiedoksi. Monesti kanteluviranomainen huomauttaa lastensuojeluviranomaista
väärästä toiminnasta.

Tällaisen käsittelytavan uskotaan riittävän, koska suomalainen viranomainen katsotaan niin
lainkuuliaiseksi, että hän automaattisesti korjaa toimintaansa parempaan suuntaan, kun on lukenut
kanteluviranomaisen ratkaisun.

Olen itse tehnyt Lapin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan pro gradu -työni siitä, miten
eduskunnan oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin ratkaisut lastensuojeluasioihin vaikuttavat
viranomaisen toimintaan. Lopputulos gradussa oli lohduton: vaikka ratkaisut ovat hyviä ja
perusteltuja, ei niillä ole oikeastaan koskaan mitään vaikutusta siihen, miten
lastensuojeluviranomainen toimii.

Yhdessä tapauksessa eduskunnan oikeusasiamies ilmoitti, että lastensuojeluviranomainen on mitä
ilmeisimmin syyllistynyt virkarikokseen, mistä häntä tulisi syyttää. Mitään syytettä ei kuitenkaan
nostettu. Oikeusasiamiehen ratkaisulla ei ollut varsinaiseen asiaa mitään vaikutusta.

Valituksilla ohjaava vaikutus

Tuomioistuimen antamalla päätöksellä valitusasiaan on siis enemmän vaikutusta kuin kanteluun
annetulla ratkaisulla.

Käytännössä aina tuomioistuimen päätös tulee myöhässä suhteessa valituksen kohteeseen.
Kiireellinen sijoitus kestää kuukauden ja vaikka valitus käsiteltäisiin miten nopeasti tahansa, päätös
ei ehdi vaikuttaa kiireelliseen sijoitukseen. Sama juttu on kiireellisen sijoituksen jatkon kanssa.

Joskus yhteydenpidon rajoituksesta annetulla päätöksellä ehditään vaikuttaa rajoituspäätökseen.
Tämä edellyttää sitä, että rajoituspäätös on annettu riittävän pitkäksi ajaksi. Yhdessä hoitamassani
tapauksessa, missä yhteydenpidon rajoitus päättyi, koska hallinto-oikeus totesi sen laittomaksi, oli
rajoitus asetettu voimaan yhdeksi vuodeksi. Tämä on hyvin harvinaista, sillä yleensä rajoituspäätös
kestää 1-3 kuukautta, minä aikana hallinto-oikeus ei ehdi antaa asiasta päätöstä. Hallinto-oikeus
antaa ratkaisunsa yleensä 6-9 kuukauden aikana. Kesälomat hidastavat päätöksentekoa.

Hallinto-oikeuksien päätöksillä, joilla rajoitus tai sijoitus on kumottu lainvastaisina, on yleensä
ohjaava vaikutus. Pirkanmaalaisessa kunnassa voitimme äidin kanssa valituksen kiireellisen
sijoituksen päätöksestä. Tämän jälkeen äiti on lastensuojeluviranomaisen kanssa voinut vedota
kyseiseen päätökseen, millä on ollut lastensuojeluviranomaisen toimintaa vahvasti hillitsevä
vaikutus.

Lastensuojeluviranomainen ei siis halua saada hallinto-oikeudesta heidän ratkaisujaan kumoavia
päätöksiä. Jos kumoamispäätös tulee, pistää se lastensuojeluviranomaisen miettimään tekojaan
tarkemmin.

Vahingonkorvausta voi vaatia käräjäoikeudesta

Kiireellisellä sijoituksella ja yhteydenpidon rajoituksella puututaan sekä lapsen oikeuteen vapauteen
että perheen oikeuteen yksityisyyteen ja yhteisyyteen.

Kun viranomaisen tekemä päätös on todettu laittomaksi, voi siitä ryhtyä vaatimaan
käräjäoikeudessa vahingonkorvauksia.

Vahingonkorvauskannetta ei kannata ryhtyä itse tekemään, vaan sen tekemiseen tarvitset
asiantuntevan lakimiehen, jonka kanssa kannattaa käydä syvällinen keskustelu siitä, millaiset
mahdollisuudet vahingonkorvauskanteella ovat menestyä.