Oikeusavun ja oikeusturvan saamisesta

Kaksi pientä lasta, tyttö ja poika, hymyilevät ja pitävät aikuisia kädestä pitäen kädestä, kun he kävelevät läpi aurinkoisen hedelmätarhan, jossa on kukkivia puita. Lapset näyttävät onnellisilta ja leikkisiltä.

Oikeusapua ja vakuutusyhtiön oikeusturvaa voi lähtökohtaisesti hyödyntää yksityisen lakimiehen palkkaamiseen vain, kun kyse on oikeuteen menemisestä.

Esimerkiksi kuulemisissa auttamiseen tai konsultointiin pitää hyödyntää oikeusaputoimistoa tai maksaa itse yksityisen lakimiehen palkkion.

Vain poikkeustapauksissa ns. ulkoprosessuaalisissa asioissa voi oikeusaputoimisto myöntää oikeusapua yksityisen lakimiehen palkkaukseen. Olen pari kertaa saanut tätä varten oikeusaputoimiston oikeusapua, kun kävin avustamassa mielisairaalaan tarkkailuun otettua henkilöä ja kun avustin kuulemisessa alaikäistä lasta

Lastensuojelubisnes hyödyntää ihmisten kokemaa häpeää

Lähikuva kolmesta ihmisestä, jotka pinoavat käsiään yhteen ulkona; yhdellä lapsella on oranssi hattu ja sininen takki ja kahdella aikuisella on farkut ja takit, ja he seisovat vihreällä nurmikolla.

Lastensuojelubisnes hyödyntää ihmisten kokemaa häpeää siitä, että heidän lapsensa otetaan heiltä pois. Sosiaalityön periaatteita vastaan toimivat sosiaalityöntekijät syyllistävät vanhempia sen sijaan, että järjestäisivät heille arjen haasteisiin todellisia tukitoimia.

Lastensuojeluviranomainen kehuskelee järjestävänsä tukitoimia, mutta todellisuudessa ne ovat perhettä kuormittavaa ”perhetyötä”, missä kaksi sosionomia/lähihoitajaa tulee jutustelemaan niitä näitä perheen vanhempien ja lasten kanssa sen sijaan, että perheelle osoitettaisiin todellisia tukitoimia, kuten siivousapua, kaupassakäyntiapua, tarpeellisia terveydenhuollon tukitoimia, kuntoutusta ja suoraa taloudellista apua esim. vuokrien maksuun.

Lastensuojelulain 7 luku pitää sisällään hyvin laajat mahdollisuudet osoittaa lastensuojelun tarpeessa olevalle perheelle erilaisia tukitoimia.

Huolimatta siitä, että lastensuojelun ensisijainen tehtävä on tukea perhettä, JOTTA SE PYSYISI YHTENÄISENÄ, EIKÄ HAJOAISI, käytetään esim. perheen huonoa taloudellista tilannetta jatkuvasti perusteena huostaanotoille (mikä hajottaa perheen). Ja toiseksi perheen jäsenten sairauksia tai huonoa terveydentilaa käytetään perusteena huostaanotoille, vaikka terveydenhuoltolain 69 § 2 momentti edellyttää, että lastensuojelun tarpeessa oleville perheille osoitetaan tarvittavat terveydenhuollon toimenpiteet (mikäli lastensuojelun tarve johtuu perheen huonoista terveyspalveluista).

Suorittaessani itse sosiaalityön alalta yhteiskuntatieteiden maisterin tutkintoa (valmistuin vuonna 2010) yliopisto-opinnoissa painotettiin, että sosiaalityöntekijän tulee tukea asiakastaan ja olla hänen voimaannuttajansa. Nykyinen sosiaalityön syyllistävä peruslähtökohta on täysin sosiaalityön perusperiaatteita vastaan.

Kuuleminen ei voi olla muodollisuus, vaan sillä pitää lain mukaan olla merkitystä asian ratkaisemiseksi

Ryhmä lapsia istuu tiiviisti vierekkäin ja valitsee värikkäitä tusseja kirkkaasta muovisäiliöstä, kädet kurottaen ja keskittyen taidetarvikkeisiin.

Olen lukuisia kertoja osallistunut lastensuojelun kuulemiseen. Kuuleminen pitää hallintolain mukaan järjestää aina, kun tehdään jokin päätös lastensuojelun asiakasta koskien. Kuultavalle pitää toimittaa etukäteen asiaan liittyvä materiaali ja hänellä pitää olla oikeus ottaa mukaan tukihenkilö (taikka lainopillinen avustaja). Lyhyesti sanottuna: kuultavalla pitää olla mahdollisuus perehtyä asiaan, jotta hän voi antaa kunnollisen vastauksen viranomaiselle.

Tosiasiassa nykyään kuultava yllätetään kuulemisessa tarjoamalla hänelle viime hetkellä iso pinkka papereita, joihin hänen pitäisi perehtyä muutamassa minuutissa. Tämä on täysin lainvastainen menettelytapa, mihin valvovien viranomaisten pitäisi selkeästi puuttua.

Hyvin monesti lastensuojeluviranomainen (sosiaalityöntekijä ja johtava sosiaalityöntekijä) aloittaa kuulemisen ilmoittamalla, että he esittelevät tehdyn päätöksen.

Tällainen toimintatapa on luonnollisesti täysin lainvastainen, koska kuulemisella pitää olla merkitystä asian ratkaisuun eli tehtävään päätökseen. Mitä merkitystä kuulemisella muka on, jos päätös on tehty jo ennen sitä?

Tehkää näistä tapauksista kanteluita eduskunnan oikeusasiamiehelle, jonka tehtävänä olisi puuttua vallitsevaan laittomaan olotilaan.

Keihin huostaanotot ja pakkotoimet kohdistuvat?

Ryhmä lapsia istuu tiiviisti vierekkäin ja valitsee värikkäitä tusseja kirkkaasta muovisäiliöstä, kädet kurottaen ja keskittyen taidetarvikkeisiin.

Ollessani lastensuojelussa sosiaalityöntekijänä otin huostaan yhden nuoren, joka oli diilannut ja käyttänyt huumeita viimeiset 4 vuotta (tästä on siis jo aikaa ja nuori on jo pitkän aikaa ollut aikuinen – en tiedä, missä on tällä hetkellä). Sovin asiasta vanhempien kanssa, jotka tekivät yhteistyötä – nuori oli jo jäänyt kiinni poliisin ratsiassa keskellä yötä mukanaan varsin raskauttavaa aineistoa.

Tämä sinänsä oli varsin selvää – nuori piti saada pois kadulta pahojaan tekemästä. Se, mihin halusin tässä kiinnittää huomiota, on lastensuojeluviraston aiempi toiminta ennen minua.

Virastossa oli tiedetty nuoren käyttäneet kannabista pitkän aikaa. Silti mitään ei ollut asialle tehty.

Miksi ihmeessä, kun samaan aikaan huostaan lähti tai yritettiin lähettää lapsia ja nuoria siksi, että heidän äitinsä oli viettänyt yhden yön putkassa, lapset olivat pari viikkoa lintsanneet koulusta, yhden vanhempi oli kerran läimäissyt lasta, nuori oli käyttäytynyt vallattomasti kotona, eikä ollut mennyt kouluun, vanhempaa epäiltiin vanhimman lapsensa laiminlyönnistä (ei ollut mennyt parin vuoden jälkeenkään syyttäjälle)???

Yksinkertainen selitys on se, että mitään ei tehty asialle, koska vanhemmat olivat alueensa hyväosaisia. Vain heikko-osaisiin ja köyhiin kohdistetaan yhteiskunnan kontrollijärjestelmän toimia…

Siksi minua yököttävät ne lastensuojelun kanssa tekemisissä olevien tekopyhät väitteet, että oikeilla perusteilla otetaan lapsia huostaan. Tosiasiassa niillä perusteilla, joilla köyhien lapsia otetaan huostaan, pitäisi jossain elämänsä vaiheessa jokainen suomalainen lapsi ottaa huostaan…

Lapsen etu jää taka-alalle lastensuojelussa

Lähikuva kolmesta ihmisestä, jotka pinoavat käsiään yhteen ulkona; yhdellä lapsella on oranssi hattu ja sininen takki ja kahdella aikuisella on farkut ja takit, ja he seisovat vihreällä nurmikolla.

Minulta joskus kysytään, että ”eikö mielestäni kukaan aja lastensuojelussa lapsen etua”.

Olin lastensuojelussa sosiaalityöntekijänä ja oletin, että siellä noudatetaan lakia ja ajetaan lapsen etua. Todellisuus iski kuitenkin todella pahasti silmille – jos ajoit lapsen etua, sinua vastaan hyökättiin.

Päästin 6 täysin laittomasti sijoitettua lasta pois sijoituksesta – paljon enemmänkin olisi pitänyt, mutta olisin saanut potkut paljon aiemmin, kuin mitä sitten lopulta tapahtui. Olin 7,5 kk töissä, tein jopa kahta virkaa samaan aikaan (kun ei ollut muita päteviä ”talossa”), ajoin pitkiä työmatkoja – kiitokseksi sain potkut ja pääsin mustalle listalle, en päässyt enää yhteenkään sosiaalivirastoon töihin, vaikka hain kymmeniä paikkoja. Samaan aikaan kuulemma oli ”pula” pätevistä sosiaalityöntekijöistä. Todellinen pula oli tottelevista sosiaalityöntekijöistä.

Kävin muutama vuosi myöhemmin katsomassa, miten entinen työyhteisö pärjäilee. Siellä oli jäljellä entisestä työyhteisöstä vain 1 eli johtaja, joka oli lopulta kaiken touhun takana.

Eikä ihme – työyhteisön käydessä syömässä kollegat aina puhuivat, miten halusivat päästä pois jonnekin parempaan paikkaan (eihän sellaista ole, mutta pois halusivat päästä – ehkä vanhustenhoidosta paikkoja löytyi).

Jos olet lastensuojelussa töissä ja haluat toimia lapsen edun puolesta ja lakia noudattaen, et voi pitkään olla töissä. Joko tulet hulluksi tai saat potkut…. eli tällä vastaan siihen, että ajaako joku lastensuojelussa lapsen etua. Ehkä joissain paikoissa Suomea on lakia noudattavia lasu-yhteisöjä – olisi kiva kuulla sellaisista.

12 vuotta täyttäneellä oikeus omaan lakimieheen lastensuojeluasioissa

Pitkä vaaleatukkainen nainen, jolla on keltainen toppi, pitelee hymyilevää nuorta tyttöä, jolla on ruskea villapaita, järven rannalla, taustalla vuoret. Molemmat vaikuttavat iloisilta ja tuulen puhaltamilta.

Lastensuojeluoikeudenkäynneissä vanhemmilla on omat lakimiehensä, mutta 12 vuotta täyttäneellä lapsella voi myös olla oma lakimies häntä edustamassa.

Ilmeisesti monet sijaishuoltopaikat ovat valinneet 12 vuotta täyttäneiden lasten puolesta heille lakimiehet. Tämä on lainvastaista – lapsi saa 12 vuotta täytettyään itse valita lakimiehen tai antaa oikeuden tähän huoltajalleen.

Tämän perusoikeuden vuoksi monet lastensuojeluviranomaiset ovat pyrkineet estämään lapsen oikeuden valita lakimiehensä valituttamalla heille edunvalvojan sijaisen – joka pääsääntöisesti on lastensuojeluviranomaisen hyvä kaveri ja rahaa saadakseen edustaa lasta siten, että edustaa tosiasiassa lastensuojeluviranomaista

Lapsiperheet oikeutettuja laajaan avohuollon tukitoimintaan, mikä ei nyt toteudu

Kaksi pientä lasta, tyttö ja poika, hymyilevät ja pitävät aikuisia kädestä pitäen kädestä, kun he kävelevät läpi aurinkoisen hedelmätarhan, jossa on kukkivia puita. Lapset näyttävät onnellisilta ja leikkisiltä.

Lastensuojelulain 7 luvussa määritellään, millaista tukea lastensuojeluviranomaisen tulisi järjestää perheelle (lapsille ja vanhemmille). Käytännössä vain häviävän pientä osaa palveluista järjestetään, vaikka laki sallisi hyvin monenlaiset toiminnot:

Lastensuojelun avohuollon tukitoimet

Sosiaalihuoltolain 3 luvussa mainittujen sosiaalipalvelujen, kuten kotipalvelun, vertaisryhmätoiminnan, tukihenkilön tai -perheen sekä toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997) mukaisen toimeentulotuen ja ehkäisevän toimeentulotuen sekä varhaiskasvatuslain (540/2018) mukaisen lasten päivähoidon lisäksi lastensuojelun asiakkuudessa olevalle perheelle on järjestettävä tarvittaessa lapsen ja perheen tuen tarpeisiin perustuva asiakassuunnitelma huomioon ottaen lastensuojelun avohuollon tukitoimina: (8.7.2022/610) [HE 56/2021] [HE 18/2022]

1) tukea lapsen ja perheen ongelmatilanteen selvittämiseen;

2) lapsen taloudellista ja muuta tukemista koulunkäynnissä, ammatin ja asunnon hankinnassa, työhön sijoittumisessa, harrastuksissa, läheisten ihmissuhteiden ylläpitämisessä sekä muiden henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisessä;

3) lapsen kuntoutumista tukevia hoito- ja terapiapalveluja;

4) tehostettua perhetyötä;

5) perhekuntoutusta; sekä

6) muita lasta ja perhettä tukevia palveluja ja tukitoimia.

Lapsen terveyden tai kehityksen kannalta välttämättömät sosiaalihuollon palvelut ja lasten päivähoito on järjestettävä sen mukaisesti kuin lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä on arvioinut niiden tarpeen lapsen tai vanhemman asiakassuunnitelmassa.

35 § (28.12.2023/1283) [HE 56/2023]

Toimeentulon ja asumisen turvaaminen

Kun lastensuojelun tarve oleelliselta osin johtuu riittämättömästä toimeentulosta, puutteellisista asumisoloista tai asunnon puuttumisesta tai kun mainitut seikat ovat oleellisena esteenä lapsen ja perheen kuntoutumiselle, hyvinvointialueen on viivytyksettä järjestettävä riittävä taloudellinen tuki sekä yhteistyössä kunnan kanssa korjattava asumisoloihin liittyvät puutteet tai järjestettävä tarpeen mukainen asunto.

Terveydenhuoltolaista:

69 § (8.7.2022/581) [HE 56/2021] [HE 18/2022]

Lastensuojelulain mukaiset velvoitteet

Jos lapsi tai nuori on sijoitettu lastensuojelulain (417/2007) perusteella kotikuntansa ulkopuolelle, on mainitun lain 16 b §:ssä tarkoitetun sijoitushyvinvointialueen järjestettävä lapselle tai nuorelle hänen tarvitsemansa terveydenhuollon palvelut. Palvelut on järjestettävä yhteistyössä mainitun lain 16 tai 17 §:n mukaan vastuussa olevan hyvinvointialueen (sijoittajahyvinvointialue) kanssa.

Jos lastensuojelun tarve johtuu riittämättömistä terveydenhuollon palveluista, lapselle ja hänen perheelleen on sen estämättä, mitä hoitoon pääsystä 51, 51 a–51 c, 52 ja 53 §:ssä säädetään, järjestettävä viipymättä lapsen terveyden ja kehityksen kannalta välttämättömät terveydenhuollon palvelut. (19.1.2023/116) [HE 74/2022]

Jos sijoitushyvinvointialue on järjestänyt 1 momentissa tarkoitettuja palveluja, on sijoittajahyvinvointialueen suoritettava hoidon järjestäjälle aiheutuneita kustannuksia vastaava korvaus. Korvaus saa olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruinen. Korvauksesta vähennetään hoidosta suoritettu maksu ja muut toimintatulot.

Kokemuksia jälkihuollosta

Kaksi pientä lasta, tyttö ja poika, hymyilevät ja pitävät aikuisia kädestä pitäen kädestä, kun he kävelevät läpi aurinkoisen hedelmätarhan, jossa on kukkivia puita. Lapset näyttävät onnellisilta ja leikkisiltä.

Toimiessani lastensuojelussa sosiaalityöntekijänä minulle tuli yksi jälkihuoltonuori asiakkaaksi. Jälkihuoltonuori on nuori, joka on ollut vähänkään pidempään lastensuojelun sijoittama/huostaanottama ja hän on jo 18-vuotias.

Nuori oli sijaishuollossa oppinut käyttämään huumeita, eikä edes yrittänyt peitellä tätä. Rahat hänellä kuluivat huumeisiin ja niinpä hän sai kenkää vuokrakämpästään.

Laki määrää, että lastensuojelun pitää huolehtia jälkihuoltonuoresta, kunnes tämä täyttää 23 vuotta. Tämä velvoite pitää sisällään myös siitä huolehtimisen, ettei nuori joudu asunnottomaksi (aika lailla olennainen juttu varsinkin, kun elämme pohjoisessa).

Vuokrasin siis kämpän ja annoin kaverille avaimet käteen, että asukoon siellä (kuten sitten asuikin).

Minulle ongelmaksi muodostui se, että lastensuojeluviraston pomo haukkui minut pataluhaksi ja vannotti, etten ikinä enää vuokraa yhtään kämppää kenellekään jälkihuoltonuorelle.

Missään vaiheessa pomo ei kertonut, mitä sitten olisi pitänyt tehdä. Ilmeisesti jättää nuori kadulle, missä hän todennäköisesti olisi varsin nopeasti kuollut…

Mielivaltaa voi vastustaa vain yhteistuumin

Kaksi pientä lasta, tyttö ja poika, hymyilevät ja pitävät aikuisia kädestä pitäen kädestä, kun he kävelevät läpi aurinkoisen hedelmätarhan, jossa on kukkivia puita. Lapset näyttävät onnellisilta ja leikkisiltä.

Toimin omatuntoni mukaan, kun päästin aikoinaan lastensuojelun sosiaalityöntekijänä 6 lasta pois sijoituksesta. Heidät oli sijoitettu lainvastaisesti, miksi olisi pitänyt aiheuttaa heille ja heidän perheilleen kärsimystä?

Tästä seurauksena olivat potkut. Jokainen tietää, että potkujen saaminen työpaikasta ei ole mukava juttu.

Työyhteisössä saamani potkut tulivat suurena yllätyksenä – luonnollisesti, koska olin työteliäs ja jopa pomokin sanoi irtisanomiskuulemisessa, että olin pidetty työyhteisössä, koska kerroin paljon hauskoja juttuja (minulle on tosiaankin tapahtunut paljon mielenkiintoisia asioita elämässä ja muistan ne likipitäen kaikki). Lisäksi olin ainoa mies työyhteisössä, millä tietysti myös on merkitystä erityisesti lastensuojelun miesasiakkaiden näkökulmasta.

Mutta tämä ihmetys ei johtanut muuhun kuin surkutteluun. Seuraavassa lauseessa kollegat jo alkoivat pohtia, että miten heille itselleen nyt käy, jos johdon linja on muuttunut noin tiukaksi.

Eli sen sijaan, että olisivat yhteistuumin alkaneet puolustaa minua, jokainen alkoi pohtia omaa tilannettaan (no, yksi työyhteisöstä oli sosionomi, joka keskittyi lähinnä kiusaamaan asiakkaitaan, joten hänelle potkuni olivat varmasti helpotus).

Joku kysyi, että miten lastensuojelun työntekijät muka alkaisivat toimia puolustaakseen asiakkaita? Vastaus on nyt ja aina: yhteistuumin ja joukkovoimalla. Jos työyhteisö olisi tuolloin ilmoittanut, että töiden teko loppuu sitten tähän, ellei Nummelin saa jatkaa, niin ei niitä potkuja olisi tullut.

Kaikki pahuus on loppujen lopuksi alkanut siksi, että hyvät ihmiset eivät ole vastustaneet pahuutta…

Lastensuojeluviranomainen ei tunne lakia

Lähikuva kolmesta ihmisestä, jotka pinoavat käsiään yhteen ulkona; yhdellä lapsella on oranssi hattu ja sininen takki ja kahdella aikuisella on farkut ja takit, ja he seisovat vihreällä nurmikolla.

Viranomaisen tehtävä on toimia lain perusteella – eli lastensuojelun sosiaalityöntekijän lastensuojelulain mukaan ja kaikkien viranomaisten hallintolain mukaan.

Tätä edellyttää myös perustuslaki, jonka 2 §:ssä lukee: ”Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.”

Ollessani lastensuojelussa sosiaalityöntekijänä kahvipöydässä monesti keskusteltiin siitä, että mitähän lastensuojelulaki tästä ja tästä asiasta sanoo. Kukaan ei koskaan käynyt tarkistamassa, mitä laissa lukee!

Kun tiedän tämän perustotuuden, minun on liiankin helppoa vedota lastensuojelulakiin kaikissa lastensuojelun tapaamisissa ja kuulemisissa, koska tiedän, ettei heistä kukaan tunne sitä lakia, jonka perusteella heidän pitäisi toimia.

Oikeudessakin on käynyt useasti niin, että jokin lastensuojelun sosiaalityöntekijä on (typeryyksissään) mennyt esittämään, että ”lastensuojelulaissa lukee näin”. Kun olen kysynyt, että missähän pykälässä niin lukee, niin vastausta ei tule. Eikä ihme, sillä sellaisia lakipykäliä, joita lastensuojelun sosiaalityöntekijät keksivät, ei vain kerta kaikkiaan ole.