Oikeusavun ja oikeusturvan saamisesta

Kaksi pientä lasta, tyttö ja poika, hymyilevät ja pitävät aikuisia kädestä pitäen kädestä, kun he kävelevät läpi aurinkoisen hedelmätarhan, jossa on kukkivia puita. Lapset näyttävät onnellisilta ja leikkisiltä.

Oikeusapua ja vakuutusyhtiön oikeusturvaa voi lähtökohtaisesti hyödyntää yksityisen lakimiehen palkkaamiseen vain, kun kyse on oikeuteen menemisestä.

Esimerkiksi kuulemisissa auttamiseen tai konsultointiin pitää hyödyntää oikeusaputoimistoa tai maksaa itse yksityisen lakimiehen palkkion.

Vain poikkeustapauksissa ns. ulkoprosessuaalisissa asioissa voi oikeusaputoimisto myöntää oikeusapua yksityisen lakimiehen palkkaukseen. Olen pari kertaa saanut tätä varten oikeusaputoimiston oikeusapua, kun kävin avustamassa mielisairaalaan tarkkailuun otettua henkilöä ja kun avustin kuulemisessa alaikäistä lasta

Lapsiperheet oikeutettuja laajaan avohuollon tukitoimintaan, mikä ei nyt toteudu

Kaksi pientä lasta, tyttö ja poika, hymyilevät ja pitävät aikuisia kädestä pitäen kädestä, kun he kävelevät läpi aurinkoisen hedelmätarhan, jossa on kukkivia puita. Lapset näyttävät onnellisilta ja leikkisiltä.

Lastensuojelulain 7 luvussa määritellään, millaista tukea lastensuojeluviranomaisen tulisi järjestää perheelle (lapsille ja vanhemmille). Käytännössä vain häviävän pientä osaa palveluista järjestetään, vaikka laki sallisi hyvin monenlaiset toiminnot:

Lastensuojelun avohuollon tukitoimet

Sosiaalihuoltolain 3 luvussa mainittujen sosiaalipalvelujen, kuten kotipalvelun, vertaisryhmätoiminnan, tukihenkilön tai -perheen sekä toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997) mukaisen toimeentulotuen ja ehkäisevän toimeentulotuen sekä varhaiskasvatuslain (540/2018) mukaisen lasten päivähoidon lisäksi lastensuojelun asiakkuudessa olevalle perheelle on järjestettävä tarvittaessa lapsen ja perheen tuen tarpeisiin perustuva asiakassuunnitelma huomioon ottaen lastensuojelun avohuollon tukitoimina: (8.7.2022/610) [HE 56/2021] [HE 18/2022]

1) tukea lapsen ja perheen ongelmatilanteen selvittämiseen;

2) lapsen taloudellista ja muuta tukemista koulunkäynnissä, ammatin ja asunnon hankinnassa, työhön sijoittumisessa, harrastuksissa, läheisten ihmissuhteiden ylläpitämisessä sekä muiden henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisessä;

3) lapsen kuntoutumista tukevia hoito- ja terapiapalveluja;

4) tehostettua perhetyötä;

5) perhekuntoutusta; sekä

6) muita lasta ja perhettä tukevia palveluja ja tukitoimia.

Lapsen terveyden tai kehityksen kannalta välttämättömät sosiaalihuollon palvelut ja lasten päivähoito on järjestettävä sen mukaisesti kuin lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä on arvioinut niiden tarpeen lapsen tai vanhemman asiakassuunnitelmassa.

35 § (28.12.2023/1283) [HE 56/2023]

Toimeentulon ja asumisen turvaaminen

Kun lastensuojelun tarve oleelliselta osin johtuu riittämättömästä toimeentulosta, puutteellisista asumisoloista tai asunnon puuttumisesta tai kun mainitut seikat ovat oleellisena esteenä lapsen ja perheen kuntoutumiselle, hyvinvointialueen on viivytyksettä järjestettävä riittävä taloudellinen tuki sekä yhteistyössä kunnan kanssa korjattava asumisoloihin liittyvät puutteet tai järjestettävä tarpeen mukainen asunto.

Terveydenhuoltolaista:

69 § (8.7.2022/581) [HE 56/2021] [HE 18/2022]

Lastensuojelulain mukaiset velvoitteet

Jos lapsi tai nuori on sijoitettu lastensuojelulain (417/2007) perusteella kotikuntansa ulkopuolelle, on mainitun lain 16 b §:ssä tarkoitetun sijoitushyvinvointialueen järjestettävä lapselle tai nuorelle hänen tarvitsemansa terveydenhuollon palvelut. Palvelut on järjestettävä yhteistyössä mainitun lain 16 tai 17 §:n mukaan vastuussa olevan hyvinvointialueen (sijoittajahyvinvointialue) kanssa.

Jos lastensuojelun tarve johtuu riittämättömistä terveydenhuollon palveluista, lapselle ja hänen perheelleen on sen estämättä, mitä hoitoon pääsystä 51, 51 a–51 c, 52 ja 53 §:ssä säädetään, järjestettävä viipymättä lapsen terveyden ja kehityksen kannalta välttämättömät terveydenhuollon palvelut. (19.1.2023/116) [HE 74/2022]

Jos sijoitushyvinvointialue on järjestänyt 1 momentissa tarkoitettuja palveluja, on sijoittajahyvinvointialueen suoritettava hoidon järjestäjälle aiheutuneita kustannuksia vastaava korvaus. Korvaus saa olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruinen. Korvauksesta vähennetään hoidosta suoritettu maksu ja muut toimintatulot.

Kokemuksia jälkihuollosta

Kaksi pientä lasta, tyttö ja poika, hymyilevät ja pitävät aikuisia kädestä pitäen kädestä, kun he kävelevät läpi aurinkoisen hedelmätarhan, jossa on kukkivia puita. Lapset näyttävät onnellisilta ja leikkisiltä.

Toimiessani lastensuojelussa sosiaalityöntekijänä minulle tuli yksi jälkihuoltonuori asiakkaaksi. Jälkihuoltonuori on nuori, joka on ollut vähänkään pidempään lastensuojelun sijoittama/huostaanottama ja hän on jo 18-vuotias.

Nuori oli sijaishuollossa oppinut käyttämään huumeita, eikä edes yrittänyt peitellä tätä. Rahat hänellä kuluivat huumeisiin ja niinpä hän sai kenkää vuokrakämpästään.

Laki määrää, että lastensuojelun pitää huolehtia jälkihuoltonuoresta, kunnes tämä täyttää 23 vuotta. Tämä velvoite pitää sisällään myös siitä huolehtimisen, ettei nuori joudu asunnottomaksi (aika lailla olennainen juttu varsinkin, kun elämme pohjoisessa).

Vuokrasin siis kämpän ja annoin kaverille avaimet käteen, että asukoon siellä (kuten sitten asuikin).

Minulle ongelmaksi muodostui se, että lastensuojeluviraston pomo haukkui minut pataluhaksi ja vannotti, etten ikinä enää vuokraa yhtään kämppää kenellekään jälkihuoltonuorelle.

Missään vaiheessa pomo ei kertonut, mitä sitten olisi pitänyt tehdä. Ilmeisesti jättää nuori kadulle, missä hän todennäköisesti olisi varsin nopeasti kuollut…

Mielivaltaa voi vastustaa vain yhteistuumin

Kaksi pientä lasta, tyttö ja poika, hymyilevät ja pitävät aikuisia kädestä pitäen kädestä, kun he kävelevät läpi aurinkoisen hedelmätarhan, jossa on kukkivia puita. Lapset näyttävät onnellisilta ja leikkisiltä.

Toimin omatuntoni mukaan, kun päästin aikoinaan lastensuojelun sosiaalityöntekijänä 6 lasta pois sijoituksesta. Heidät oli sijoitettu lainvastaisesti, miksi olisi pitänyt aiheuttaa heille ja heidän perheilleen kärsimystä?

Tästä seurauksena olivat potkut. Jokainen tietää, että potkujen saaminen työpaikasta ei ole mukava juttu.

Työyhteisössä saamani potkut tulivat suurena yllätyksenä – luonnollisesti, koska olin työteliäs ja jopa pomokin sanoi irtisanomiskuulemisessa, että olin pidetty työyhteisössä, koska kerroin paljon hauskoja juttuja (minulle on tosiaankin tapahtunut paljon mielenkiintoisia asioita elämässä ja muistan ne likipitäen kaikki). Lisäksi olin ainoa mies työyhteisössä, millä tietysti myös on merkitystä erityisesti lastensuojelun miesasiakkaiden näkökulmasta.

Mutta tämä ihmetys ei johtanut muuhun kuin surkutteluun. Seuraavassa lauseessa kollegat jo alkoivat pohtia, että miten heille itselleen nyt käy, jos johdon linja on muuttunut noin tiukaksi.

Eli sen sijaan, että olisivat yhteistuumin alkaneet puolustaa minua, jokainen alkoi pohtia omaa tilannettaan (no, yksi työyhteisöstä oli sosionomi, joka keskittyi lähinnä kiusaamaan asiakkaitaan, joten hänelle potkuni olivat varmasti helpotus).

Joku kysyi, että miten lastensuojelun työntekijät muka alkaisivat toimia puolustaakseen asiakkaita? Vastaus on nyt ja aina: yhteistuumin ja joukkovoimalla. Jos työyhteisö olisi tuolloin ilmoittanut, että töiden teko loppuu sitten tähän, ellei Nummelin saa jatkaa, niin ei niitä potkuja olisi tullut.

Kaikki pahuus on loppujen lopuksi alkanut siksi, että hyvät ihmiset eivät ole vastustaneet pahuutta…

Lastensuojelu syyllistää asiakkaita

Kaksi pientä lasta, tyttö ja poika, hymyilevät ja pitävät aikuisia kädestä pitäen kädestä, kun he kävelevät läpi aurinkoisen hedelmätarhan, jossa on kukkivia puita. Lapset näyttävät onnellisilta ja leikkisiltä.

Lastensuojelu hyödyntää ihmisten kokemaa häpeää siitä, että heidän lapsensa otetaan heiltä pois. Sosiaalityön periaatteita vastaan toimivat sosiaalityöntekijät syyllistävät vanhempia sen sijaan, että järjestäisivät heille arjen haasteisiin todellisia tukitoimia.

Lastensuojeluviranomainen kehuskelee järjestävänsä tukitoimia, mutta todellisuudessa ne ovat perhettä kuormittavaa ”perhetyötä”, missä kaksi sosionomia/lähihoitajaa tulee jutustelemaan niitä näitä perheen vanhempien ja lasten kanssa sen sijaan, että perheelle osoitettaisiin todellisia tukitoimia, kuten siivousapua, kaupassakäyntiapua, tarpeellisia terveydenhuollon tukitoimia, kuntoutusta ja suoraa taloudellista apua esim. vuokrien maksuun.

Lastensuojelulain 7 luku pitää sisällään hyvin laajat mahdollisuudet osoittaa lastensuojelun tarpeessa olevalle perheelle erilaisia tukitoimia.

Huolimatta siitä, että lastensuojelun ensisijainen tehtävä on tukea perhettä, JOTTA SE PYSYISI YHTENÄISENÄ, EIKÄ HAJOAISI, käytetään esim. perheen huonoa taloudellista tilannetta jatkuvasti perusteena huostaanotoille (mikä hajottaa perheen). Ja toiseksi perheen jäsenten sairauksia tai huonoa terveydentilaa käytetään perusteena huostaanotoille, vaikka terveydenhuoltolain 69 § 2 momentti edellyttää, että lastensuojelun tarpeessa oleville perheille osoitetaan tarvittavat terveydenhuollon toimenpiteet (mikäli lastensuojelun tarve johtuu perheen huonoista terveyspalveluista).

Suorittaessani itse sosiaalityön alalta yhteiskuntatieteiden maisterin tutkintoa (valmistuin vuonna 2010) yliopisto-opinnoissa painotettiin, että sosiaalityöntekijän tulee tukea asiakastaan ja olla hänen voimaannuttajansa. Nykyinen sosiaalityön syyllistävä peruslähtökohta on täysin sosiaalityön perusperiaatteita vastaan.

Miten suojautua lastensuojeluviranomaisen painostukselta?

Lähikuva kolmesta ihmisestä, jotka pinoavat käsiään yhteen ulkona; yhdellä lapsella on oranssi hattu ja sininen takki ja kahdella aikuisella on farkut ja takit, ja he seisovat vihreällä nurmikolla.

Otsikon kysymys on asia, mitä hyvin monet lastensuojeluviranomaisen asiakkaat pohtivat päivittäin.

Vastaus ei myöskään ole mitenkään yksinkertainen, koska monesti lastensuojeluviranomainen valitsee painostuksen kohteeksi sellaiset ihmiset, joiden se katsoo olevan suojattomia eli yksinäisiä, ilman sosiaalista tai taloudellista verkostoa olevia ihmisiä.

Ollessani itse lastensuojelussa sosiaalityöntekijänä huomasin, että yksinhuoltajavanhemmat, ilman perheensä antamaa tukea olevat romanit sekä maahanmuuttajat (erityisesti pakolaiset) olivat heitä, joilta herkästi otettiin lapsen huostaan.

Tämä johtui siitä, että kyseisillä ihmisillä on harvoin sosiaalista verkostoa, joka heitä tukisi. He ovat myös monesti köyhiä ihmisiä, joilla ei ole varaa hankkia itselleen tukea, kuten vaikkapa lakimiestä siinä vaiheessa, kun huostaanottoa vasta suunnitellaan. Mitä aikaisemmassa vaiheessa vanhempi/lapsi ryhtyy aktiiviseen ja ennen kaikkea laadukkaaseen vastarintaan viranomaista vastaan (lakiin ja sosiaalityön teorioihin tukeutuen), sitä suuremmat mahdollisuudet ovat estää huostaanotto.

Jotkut ovat muuttaneet pois hyvinvointialueelta, missä painostus on aloitettu. Jotkut ovat valinneet poismuuton maasta. Poismuutto Suomesta on totta kai erityisen tehokas toimenpide, mutta pitkällä tähtäimellä todella vaikea asia. Miten pärjää toisessa maassa ilman kielitaitoa, työtä ja rahaa? Hyvinvointialueelta toiselle muutto ei välttämättä auta, koska lastensuojelulain mukaan viranomaisella on velvollisuus (jonka he katsovat myös oikeudekseen) välittää uudelle hyvinvointialueelle tiedot heidän asiakkaanaan olevasta perheestä. Viranomaisten välisissä keskusteluissa voidaan sopia myös monista muista asioista; esimerkiksi miten uuden hyvinvointialueen viranomaiset alkavat perheen kanssa toimia.

Joka tapauksessa suojautuminen lastensuojeluviranomaisen painostukselta tarkoittaa edellä mainittujen asioiden kokoamista yhteen.

Hoidin aikoinani yhden perheen, jossa toinen vanhempi oli maahanmuuttaja (arabi) ja toinen oli puoliksi maahanmuuttaja (tosin eurooppalaistaustainen), asioita lastensuojeluviranomaista kohtaan. Painostus oli todella rajua ja perusteet kiireelliselle sijoitukselle olivat todella omituisia. Mm. perheen isoäitiä syytettiin siitä, että hän olisi sulkenut lapset johonkin pimeään komeroon, kun tosiasiallisesti pienet lapset olivat kertoneet lastensuojeluviranomaisille piilosillaolo -leikistä.

Asiassa päästiin onnelliseen lopputulokseen, koska perheellä oli tosiasiallisesti hyvin laajat taustaverkostot tukenaan ja mukana oli paljon myös suomalaisia sukulaisia. Ilmeisesti lastensuojeluviranomainen ei ollut osannut odottaa tätä. Niinpä parin kuukauden jälkeen lastensuojeluviranomaisen asenne perheeseen muuttui täydellisesti ja kaikki alkoikin sujua mallikkaasti, eikä huostaanotolle yhtäkkiä ollutkaan enää pakottavaa tarvetta (huostaanoton pitää olla lain mukaan välttämätön lapsen suojaamiseksi uhilta, jotka aiheuttavat vakavaa lapsen terveyden ja kehityksen vaarantumista).

Jos lastensuojeluviranomaisen painostuksen kohteella ei ole tukea muista ihmisistä (kavereista, perheestä, puolisosta, lakimiehestä), on kamppailu viranomaisen kanssa yleensä todella hankalaa. Viranomainen tietää kyllä, miten yksinäistä ihmistä painostetaan.

Olen huomannut työssäni niin sosiaalityöntekijänä kuin lakimiehenäkin, että monet ihmiset pelästyvät viranomaispainostusta niin paljon, etteivät lähde edes vastustamaan huostaanottoa.

Jo pelkästään se, että ihmiset laajamittaisesti alkaisivat vastustaa huostaanottoja ja kiireellisiä sijoituksia, aiheuttaisi sellaista yhteiskunnallista painetta ja kohua, että se pakostakin herättäisi jonkin päättävän tahon tarkastelemaan lastensuojeluviranomaisen tosiasiallisia (laittomia) käytäntöjä.

Kokemuksia lastensuojeluviranomaisena työskentelystä

Kaksi pientä lasta, tyttö ja poika, hymyilevät ja pitävät aikuisia kädestä pitäen kädestä, kun he kävelevät läpi aurinkoisen hedelmätarhan, jossa on kukkivia puita. Lapset näyttävät onnellisilta ja leikkisiltä.

Kirjoittaja: Aki Nummelin (oikeustieteen maisteri/luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja ja sosiaalityöntekijä)

Olen ollut aikaisemmin töissä lastensuojeluviranomaisena.

Uusia lastensuojeluviranomaisia koetellaan viraston toimesta aktiivisesti. Kun menin ensimmäisen kerran lastensuojeluun töihin, minulle tuli eteen tilanne, missä lastensuojelun asiakkaana ollut yksinhuoltajaäiti oli aamulla läimäissyt lasta, koska tämä ei ollut suostunut pukemaan päälleen. Äiti oli tietysti ollut väsynyt ja hermostunut.

Päiväkodissa lapsi oli sanonut asiasta ja päiväkodista tuli välittömästi lastensuojeluilmoitus virastoon. Sain sen käsiini ja aloin keskustella työyhteisön kanssa. Heti yksi sosiaaliohjaaja (sosionomi, lastensuojelutyöntekijät ovat yliopiston käyneitä maistereita tai lähes maistereita) alkoi selittää, että lapsi on otettava kiireelliseen sijoitukseen. Vastaava tuki häntä voimakkaasti ja niinpä ”vihreänä”, asioiden taustoja tuntemattomana sossuna tein työtä käskettyä – soitin äidille ja ilmoitin, että otetaan lapsi kiireelliseen sijoitukseen. Äiti oli tietysti shokissa.

Ainoa paikka lyhyellä varoitusajalla löytyi 140 km:n päästä. Äidin oli tietysti liki mahdotonta lähteä siellä vierailemaan ilman autoa, ym.

Sitten tuli väliarvion paikka (noin 2 viikkoa sijoituksen alkamisesta). Lapsi tuotiin virastolle ja äiti tuli sinne myös. Tilanne oli kuitenkin muuttunut siten, että vastaava oli lomareissulla (ilmeisesti taas aasialaisessa vuoristossa) ja tilalla oli asiansa oikeasti hallitseva sosiaalityöntekijä (vanhempaa ikäluokkaa). Hän tuli mukaan keskustelemaan äidin kanssa ja pyysi sitten keskustelun jälkeen, että äiti menisi odottamaan käytävälle. Sijaisvastaava sanoi, että hänen mielestään tässä ei ole mitään syytä jatkaa kiireellistä sijoitusta.

Siihen minä sanoin, että ”olin ajatellut täsmälleen samaa, mutta en ollut tiennyt, kenen kanssa puhua, koska virastossa kaikki halusivat vain sijoittaa lapsia”. Niinpä sijaisvastaavan ollessa samaa mieltä kanssani menin sanomaan äidille, että ”ottaa lapsensa ja lähtee kotiin. Sijoitus loppuu tähän.”

Mitä tästä tapauksesta opimme? Lastensuojeluvirastoissa uusia työntekijöitä pistetään mahdollisimman nopeasti hankaliin paikkoihin, joissa testataan, tottelevatko he ylempiään vai eivät. Virastossa on aina joku yli-innokas, joka houkuttelee ja painostaa muita ryhtymään sijoituksiin, ja vastaava sosiaalityöntekijä puolustaa juuri tätä yli-innokasta.

Kun lastensuojelun sosiaalityöntekijä tottuu tekemään tosiasiallisesti lastensuojelulain vastaisia päätöksiä, jatko sujuu jo helpommin – sijoituksia ja huostaanottoja tulee aina, kun ”käsky käy”. Ne, jotka eivät tätä kestä, lähtevät muualle tai heille annetaan potkut.

Meilläkin työyhteisössä oli silloin, kun kävimme yhdessä lounaalla, jatkuvaa keskustelua siitä, miten haluttaisiin lähteä pois ”parempaan työpaikkaan” (sellaista ei ole). Omatunnon kanssa käytävä Jaakobin paini ei ole hyväksi sossuille.

Kävin myöhemmin kyseisessä virastossa katsomassa, miten siellä menee (olin siis siinä välissä saanut potkut, kun olin päästänyt lapsia pois laittomista sijoituksista). Ainoastaan vastaava oli enää siellä töissä – kaikki muut olivat jo nostaneet kytkintä… eivät ilmeisesti kestäneet omatuntonsa soimausta.

Malli kantelusta

Kaksi pientä lasta, tyttö ja poika, hymyilevät ja pitävät aikuisia kädestä pitäen kädestä, kun he kävelevät läpi aurinkoisen hedelmätarhan, jossa on kukkivia puita. Lapset näyttävät onnellisilta ja leikkisiltä.

Eduskunnan oikeusasiamiehelle voi kannella lastensuojeluviranomaisen toiminnasta (eduskunnan oikeusasiamiehelle kannellaan vain viranomaisen toimista, ei esimerkiksi yksityisen puolen toimista, ellei yksityiselle toimijalle ole siirretty viranomaisvaltaa). Kantelulomakkeelle pääsee helposti nettiosoitteesta https://www.oikeusasiamies.fi/kantelu-oikeusasiamiehelle 

Eduskunnan oikeusasiamiehen asemasta on säädetty perustuslain tasolla ja hänellä on oikeus vaatia kantelun käsittelemiseksi kaikki siihen liittyvät asiakirjat ilman, että viranomaisella olisi oikeutta niitä salata.

Oikeusasiamiehen tekemät päätökset kanteluun eivät sido viranomaista muuten kuin lähinnä moraalisella tasolla. Lähtökohtainen ajattelu on se, että suomalainen virkamies noudattaa lakia ja sitä rikkoessaan korjaa oma-aloitteisesti virheensä.

Oikeusasiamiehen sivulla on hyvä johdatus kantelulomakkeelle. Ellei kirjaudu pankkitunnuksilla, pitää lomakkeelle laittaa omat tiedot.

Mikäli kantelu tehdään jonkun toisen puolesta, pitää lomakkeelle liittää valtakirja. Mikäli asiasta on jo aiemmin kanneltu tai valitettu jollekin toiselle taholle, ei eduskunnan oikeusasiamies käsittele kantelua. Ajattelutapa on se, että kaikki kanteluviranomaiset ja hallinto-oikeudet noudattavat tarkasti lakia ja osaavat soveltaa sitä oikein, joten eduskunnan oikeusasiamiehen lausunto ei tarjoa asiaan mitään lisätietoa, josta olisi hyötyä.

Kun tulette kohtaan kantelun tiedot, pitää siihen kirjoittaa, minkä viranomaisen, virkamiehen tai muuta julkista tehtävää hoitavan tahon toiminnasta kannellaan.

Viranomainen on esimerkiksi koko hyvinvointialueen lastensuojeluviranomainen tai jokin sen osa. Virkamies taas on esimerkiksi yksittäinen sosiaalityöntekijä. Muu julkista tehtävää hoitava taho voi olla esimerkiksi sijaishuoltopaikka (viranomainen on siirtänyt osan tehtävistään tälle taholle).

Tämän jälkeen sinun pitää kertoa, mistä asiasta kantelet ja miksi viranomaisen toiminta on mielestäsi ollut lainvastaista. Kantelulomakkeessa kirjoitetaan näin: ”Selostakaa tähän kenttään omin sanoin mitä, missä ja milloin on tapahtunut ja miksi pidätte toimintaa lainvastaisena.”

Otetaan pari esimerkkiä

Ensimmäisessä esimerkissä sosiaalityöntekijä on kieltäytynyt kirjoittamasta yhteydenpidon rajoituspäätöstä, vaikka olet halunnut tavata huostassa olevaa lastasi useammin ja sosiaalityöntekijä ei ole tähän suostunut. Vain kirjallisesta päätöksestä, jossa on mukana valitusosoitus, voi valittaa hallinto-oikeuteen ja sosiaalityöntekijä on rikkonut velvollisuuttaan antaa sinulle mahdollisuus saada asiasi käsittelyyn hallinto-oikeuteen.

Mikäli lapsi on huostaanotettuna, pitäisi päätöksen tehdä johtava sosiaalityöntekijä. Tällöin kantelu pitää kohdistaa johtavaa sosiaalityöntekijää vastaan. Kiireellisen sijoituksen aikana yhteydenpidon rajoituspäätöksen voi tehdä lapsen vastuusosiaalityöntekijä, jolloin kantelu pitää kohdistaa vastuusosiaalityöntekijää kohtaan.

Mistä asiasta kantelet: lastensuojeluviranomainen on kieltäytynyt tekemästä yhteydenpidon rajoituspäätöstä.

Miksi viranomaisen toiminta on ollut lainvastaista: yhteydenpidon rajoituksesta on lain mukaan oikeus valittaa hallinto-oikeuteen, mutta se ei onnistu ilman kirjallista päätöstä, jossa on mukana valitusosoitus.

Toisessa esimerkissä pariskunta on eronnut ja asuvat erossa. Lapsi on jäänyt äidille asumaan. Lastensuojeluviranomainen on ilmoittanut, että lapsi asuvat hänelle vaarallisen vanhemman (äidin) luona ja tästä syystä lapsen pitää muuttaa isänsä luokse, muussa tapauksessa lastensuojeluviranomainen ottaa lapsen kiireelliseen sijoitukseen ja myöhemmin huostaan.

Viranomainen, josta kannellaan, on esimerkiksi sosiaalityöntekijä, joka näin on sanonut/kirjoittanut.

Mistä asiasta kantelet: lastensuojeluviranomainen on vaatinut lasta muuttamaan toisen vanhemman luokse.

Miksi viranomaisen toiminta on ollut lainvastaista: asia kuuluu lain lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta piiriin. Kun lastensuojeluviranomaisen toimivaltaan kuuluu ainoastaan lastensuojelulain soveltaminen, on lastensuojeluviranomainen ylittänyt toimivaltansa (lastensuojeluviranomainen ei saa ryhtyä järjestelemään lapsen asumista tai huoltajuuskysymystä).

Valitukset ja kantelut

Kaksi pientä lasta, tyttö ja poika, hymyilevät ja pitävät aikuisia kädestä pitäen kädestä, kun he kävelevät läpi aurinkoisen hedelmätarhan, jossa on kukkivia puita. Lapset näyttävät onnellisilta ja leikkisiltä.

Suomessa laillisesti asuva henkilö voi valittaa viranomaisen tekemästä, häntä koskevasta
päätöksestä, hallinto-oikeuteen (Suomessa on 6 hallinto-oikeutta, Pohjois-Suomen, Itä-Suomen,
Vaasan, Turun, Hämeenlinnan ja Helsingin hallinto-oikeudet. Niiden lisäksi Ahvenanmaalla on oma
hallinto-oikeus).

Valituksen teko edellyttää, että viranomaisen tekemässä päätöksessä on valitusosoitus eli osio,
missä kerrotaan, minne ja miten voi valittaa.

Kantelu taas koskee enemmänkin viranomaisen suorittamaa henkilön lainvastaista kohtelua. Mikäli
esimerkiksi viranomainen ei ole henkilön pyynnöistä huolimatta lähettänyt hänelle henkilöä
koskevia asiakirjojen kopioita, on viranomainen kohdellut henkilöä laittomasti.

Tällaisesta kohtelusta voi kannella sosiaalityöntekijän esimiehelle, eduskunnan oikeusasiamiehelle
tai aluehallintovirastolle.

Valituksen voi tehdä itsekin

Yleensä lastensuojeluviranomaisen tekemä ensimmäinen henkilöä koskeva päätös, mistä voi
valittaa hallinto-oikeuteen, liittyy kiireelliseen sijoitukseen. Sen jälkeen viranomainen voi tehdä
päätöksen kiireellisen sijoituksen jatkosta ja sijoituksen aikana rajoitetusta yhteydenpidosta lapsen
ja vanhemman välillä. Näistä kaikista voi valittaa oman alueen hallinto-oikeudelle.

Lastensuojeluasiasta tehdystä valituksesta ei tarvitse maksaa oikeudenkäyntimaksua. Kun hallinto-
oikeuden oikeudenkäyntimaksu on nykyään (vuonna 2025) 310 euroa ja valitus Korkeimpaan
hallinto-oikeuteen maksaa 610 euroa, niin näin suuret maksut voisivat jo yksinään kaataa
pienituloisen valittajan talouden. Lastensuojeluasiat liittyvät niin vahvasti henkilön yksityisyyden
suojaan, että alun perin oikeudenkäyntimaksujen maksuvelvollisuudesta päätettäessä on katsottu,
että niistä tehdyistä valituksista ei tarvitse maksaa. Näin ihmisten kynnys valittaa päätöksistä ei
nouse liian korkeaksi.

Valituksen voi tehdä itsekin. Tosin koulutuksen hankkinut, asiantunteva ja motivoitunut lakimies
osaa tehdä valituksen sellaisin perustein, että hallinto-oikeuden täytyy suhtautua siihen asiaan
kuuluvalla vakavuudella.

Mikäli henkilö on pienituloinen, hän voi saada oikeusapua oikeudellisen avustajan palkkaukseen.
Käytännössä oikeusapu myönnetään lastensuojeluasioissa aina.

Valituksen käsittelyprosessi

Hallinto-oikeuden saadessa valituksen se yleensä lähettää sen saman tien viranomaiselle
kommentoitavaksi.

Viranomaisen vastattua valitukseen valittajalle annetaan mahdollisuus vastata viranomaisen
antamaan vastaukseen ja toimittaa tarvittaessa lisätodistelua.

Periaatteessa jokaisesta valituksesta voitaisiin järjestää suullinen käsittely. Se edellyttää suullisen
käsittelyn vaatimista. Hallinto-oikeus tosin lähes aina päättää, että valitusasia käsitellään kirjallisesti
eli ei suullisessa käsittelyssä. Tällöin tuomioistuin tekee päätöksen lähetettyjen asiakirjojen ja niihin
sisältyvien oikeudellisten perusteluiden ja todisteiden perusteella.

Kantelun tekeminen on helpompaa, mutta vaikuttaa vähemmän

Kantelun tekeminen on siinä mielessä helppoa/helpompaa kuin valituksen teko, että kantelussa
kuvataan tapahtunut ja mikä siinä kantelijan mielestä meni väärin, minkä jälkeen
kanteluviranomaisen tehtävänä on selvittää viranomaiselta, mitä heidän mielestään on tapahtunut.
Kanteluviranomaisella on oikeus saada kaikki asiaan liittyvät asiakirjat, joista kantelun tutkiva taho
voi itse tehdä johtopäätöksiä, onko asian ratkaisu mennyt oikein.

Kantelun tekeminen tapahtuu esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamiehen nettisivun etusivulla
olevan kantelulinkin kautta.

Kantelun tekemiseen voi palkata lakimiehen, mutta sitä varten ei voi saada oikeusapua. Oikeusavun
saa asioihin, jotka ovat tuomioistuimessa käsittelyssä. Mikäli oikeusaputoimiston julkisella
oikeusavustajalla on aikaa ja osaamista, hän voi auttaa kantelun tekemisessä.

Kanteluviranomaiselta on monesti tullut varsin hyviä ratkaisuja. He lähettävät ratkaisunsa
viranomaiselle tiedoksi. Monesti kanteluviranomainen huomauttaa lastensuojeluviranomaista
väärästä toiminnasta.

Tällaisen käsittelytavan uskotaan riittävän, koska suomalainen viranomainen katsotaan niin
lainkuuliaiseksi, että hän automaattisesti korjaa toimintaansa parempaan suuntaan, kun on lukenut
kanteluviranomaisen ratkaisun.

Olen itse tehnyt Lapin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan pro gradu -työni siitä, miten
eduskunnan oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin ratkaisut lastensuojeluasioihin vaikuttavat
viranomaisen toimintaan. Lopputulos gradussa oli lohduton: vaikka ratkaisut ovat hyviä ja
perusteltuja, ei niillä ole oikeastaan koskaan mitään vaikutusta siihen, miten
lastensuojeluviranomainen toimii.

Yhdessä tapauksessa eduskunnan oikeusasiamies ilmoitti, että lastensuojeluviranomainen on mitä
ilmeisimmin syyllistynyt virkarikokseen, mistä häntä tulisi syyttää. Mitään syytettä ei kuitenkaan
nostettu. Oikeusasiamiehen ratkaisulla ei ollut varsinaiseen asiaa mitään vaikutusta.

Valituksilla ohjaava vaikutus

Tuomioistuimen antamalla päätöksellä valitusasiaan on siis enemmän vaikutusta kuin kanteluun
annetulla ratkaisulla.

Käytännössä aina tuomioistuimen päätös tulee myöhässä suhteessa valituksen kohteeseen.
Kiireellinen sijoitus kestää kuukauden ja vaikka valitus käsiteltäisiin miten nopeasti tahansa, päätös
ei ehdi vaikuttaa kiireelliseen sijoitukseen. Sama juttu on kiireellisen sijoituksen jatkon kanssa.

Joskus yhteydenpidon rajoituksesta annetulla päätöksellä ehditään vaikuttaa rajoituspäätökseen.
Tämä edellyttää sitä, että rajoituspäätös on annettu riittävän pitkäksi ajaksi. Yhdessä hoitamassani
tapauksessa, missä yhteydenpidon rajoitus päättyi, koska hallinto-oikeus totesi sen laittomaksi, oli
rajoitus asetettu voimaan yhdeksi vuodeksi. Tämä on hyvin harvinaista, sillä yleensä rajoituspäätös
kestää 1-3 kuukautta, minä aikana hallinto-oikeus ei ehdi antaa asiasta päätöstä. Hallinto-oikeus
antaa ratkaisunsa yleensä 6-9 kuukauden aikana. Kesälomat hidastavat päätöksentekoa.

Hallinto-oikeuksien päätöksillä, joilla rajoitus tai sijoitus on kumottu lainvastaisina, on yleensä
ohjaava vaikutus. Pirkanmaalaisessa kunnassa voitimme äidin kanssa valituksen kiireellisen
sijoituksen päätöksestä. Tämän jälkeen äiti on lastensuojeluviranomaisen kanssa voinut vedota
kyseiseen päätökseen, millä on ollut lastensuojeluviranomaisen toimintaa vahvasti hillitsevä
vaikutus.

Lastensuojeluviranomainen ei siis halua saada hallinto-oikeudesta heidän ratkaisujaan kumoavia
päätöksiä. Jos kumoamispäätös tulee, pistää se lastensuojeluviranomaisen miettimään tekojaan
tarkemmin.

Vahingonkorvausta voi vaatia käräjäoikeudesta

Kiireellisellä sijoituksella ja yhteydenpidon rajoituksella puututaan sekä lapsen oikeuteen vapauteen
että perheen oikeuteen yksityisyyteen ja yhteisyyteen.

Kun viranomaisen tekemä päätös on todettu laittomaksi, voi siitä ryhtyä vaatimaan
käräjäoikeudessa vahingonkorvauksia.

Vahingonkorvauskannetta ei kannata ryhtyä itse tekemään, vaan sen tekemiseen tarvitset
asiantuntevan lakimiehen, jonka kanssa kannattaa käydä syvällinen keskustelu siitä, millaiset
mahdollisuudet vahingonkorvauskanteella ovat menestyä.

Rikosilmoitus lastensuojelusta

Kaksi pientä lasta, tyttö ja poika, hymyilevät ja pitävät aikuisia kädestä pitäen kädestä, kun he kävelevät läpi aurinkoisen hedelmätarhan, jossa on kukkivia puita. Lapset näyttävät onnellisilta ja leikkisiltä.

Jatkuvasti toistuva teema lastensuojelun äärimmäisten toimenpiteiden kohteeksi joutuneiden
keskuudessa on rikosilmoituksen tekeminen sosiaalityöntekijöistä.

Yleensä tällaiset rikosilmoitukset ovat epätoivon ilmaisuja, eikä niistä ole juuri mitään apua. Poliisi
ei tutki rikoksena sitä, että viranomainen on ottanut rikosilmoituksen tekijän lapsen kiireelliseen
sijoitukseen. Poliisin mielestä viranomaisen toimiessa virkavastuulla se ei toimi lakia vastaan.

Siksi yleinen neuvo on, että rikosilmoituksen tekeminen sosiaalityöntekijästä sillä hetkellä, kun
lapsi otetaan sijoitukseen, on turhaa ja jopa vahingollista. Asia todennäköisesti tulee
sosiaalityöntekijän tai hänen kollegoidensa tietoon, jolloin lastensuojelun suhtautuminen
vanhempaan jyrkkenee entisestään ja haittaa jatkotyöskentelyä.

Sen sijaan lastensuojelun jatkaessa työskentelyään perheen kanssa voi syytä rikosilmoituksen
tekemiseen löytyä. Lakimiehenä olen tehnyt joitain rikosilmoituksia lastensuojelun työntekijöistä
sekä vienyt syytteitä myös oikeuden käsittelyyn.

Kiireellisestä sijoituksesta tai sen jatkosta tehdyistä päätöksistä voi valittaa hallinto-oikeuteen.
Mikäli hallinto-oikeus katsoo päätökset laittomiksi, on seuraavaksi arvioitava, ovatko
sosiaalityöntekijä tai johtava sosiaalityöntekijä päätöksiä tehdessään toimineet tahallisesti väärin.
Mikäli päätös on tehty tahallisesti laittomin perustein, voi kyse olla viranomaisen tekemästä
rikoksesta.

Viranomainen voi tehdä rajoituspäätöksiä lapsen ja vanhemman välille useita ja syyllistyy tällöin
vainoamiseen vanhempaa ja lasta kohtaan.

Edelleen sijaishuoltopaikoissa voidaan syyllistyä rikoksiin lasta kohtaan. Lasta voidaan
pahoinpidellä tai käyttää hyväksi. Näistä teoista on ehdottomasti tehtävä rikosilmoitukset, koska
lastensuojelun tehtävä on huolehtia lapsen hyvinvoinnista, eikä saattaa häntä pahoinpitelyn tai
hyväksikäytön kohteeksi.

Vahingonkorvauskanne on yleisempi toimintatapa

Yleisempää kuitenkin on se, että viranomaiselta vaaditaan korvauksia laittomista toimenpiteistä.
Tällöin kyse on käräjäoikeuteen lähetettävästä vahingonkorvauskanteesta.

Käytännössä vahingonkorvauskanteessa vastaajana on hyvinvointialue, ei sosiaalityöntekijä itse.
Mikäli hyvinvointialue määrätään maksamaan korvauksia, voi se myöhemmin haastaa
sosiaalityöntekijän oikeuteen ja vaatia häntä henkilökohtaiseen korvausvastuuseen tekemästään
laittomasta päätöksestä.

Vahingonkorvausta voi hakea esimerkiksi siitä, että lapsen ja vanhemman välille on määrätty laiton
yhteydenpidon rajoitus, jolloin lapsi ei ole voinut tavata vanhempaansa. Tämä voidaan tulkita
Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja perustuslain vastaiseksi rikkomukseksi.

Myös laittomista kiireellisistä sijoituksista ja kiireellisen sijoituksen jatkoista voi vaatia
käräjäoikeudessa vahingonkorvausta. Kun lapsi viedään sijaishuoltopaikkaan laittomasti, on hän
menettänyt vapautensa. Tällaista tilannetta voidaan pitää vapaudenriistona.

Yhteydenpidon rajoituksen ja kiireellisen sijoituksen tai kiireellisen sijoituksen jatkon laittomuus
todistetaan valittamalla yhteydenpidon rajoituspäätöksestä hallinto-oikeuteen, joka voi todeta tehdyt
viranomaispäätökset laittomiksi. Hallinto-oikeudet ovat tehneet useita tällaisia päätöksiä. Monet
tekemäni valitukset ovat päätyneet siihen, että hallinto-oikeus on todennut sijoitukset tai rajoitukset
laittomiksi.

Kärsivällisyyttä tarvitaan

Tärkeintä on muistaa kärsivällisyys. Lastensuojeluviranomainen toimii monesti lakia vastaan ja
tällöin tulee eteen tilanne, jolloin on syytä epäillä viranomaista rikoksesta tai tulee eteen tilanne,
jolloin viranomaiselta voi vaatia vahingonkorvausta.

Jotta osaa arvioida tilanteet oikein, kannattaa olla yhteydessä asiantuntevaan lakimieheen.